MUST EAT'S IN SH!

Onnellisesti kylmässä Suomessa ja arki kolkuttelee melkoisen uhkaavasti kulman takana. Palataan kuitenkin vielä parin jutun verran Shanghaihin.

Kuten ehkä näistä jutuistani on käynyt ilmi, myöskin kaupungin ravintola- ja ruokatarjonta tuli kartoitettua melko tarkkaan. Siitä muistona lisäkilot ja melkoisen monta ruokakuvaa. Tässä vähän oppimiani juttuja.

YLEISIÄ VINKKEJÄ RUOKAILUUN KIINASSA:

• Asennoituminen meluun; kiinalaiset tykkäävät puhua (=huutaa) syödessään.
•  Riisin odottelu; lukuisissa paikoissa riisin perään saa kysellä jatkuvasti, ellei halua syödä sitä jälkiruokana.
• Kiinalaiset eivät ymmärrä käsitettä alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Jos haluat syödä ensin suolaista ja vasta sen jälkeen makeaa, älä tilaa kaikkea yhtä aikaa.
• Jos haluat ravintolassa juoda kylmää vettä, tilaa erityisesti kylmää vettä. Muuten saat lämmintä tai kuumaa.
• Tarjoilijat eivät jaa laskuja useamman ruokailijan kesken ja kortilla ei voi maksaa juuri missään.
• Leipä on melkeinpä aina makeaa ja kamalaa.
•  On ok viedä ravintolaan omat vesipullot.
• Ravintoloissa saa edelleen polttaa sisällä…
• Mitä enemmän sotkua ja melua aiheutat syödessäsi, sitä parempi!
•  Ruokaa kuuluu aina jättää vähän lautaselle, se on merkki siitä, että hyvältä maistui! Suomalaiset eivät tähän kyenneet, vaan lautaset lähes nuoltiin tyhjiksi. Aina.
• Porukalla tilatessa, tilatkaa aina vähintään yksi annos enemmän kuin ruokailijoita on.
• Opettele syömään puikoilla.

Sharing is caring.

Tässä muutamia suosittelemisen arvoisia paikkoja cityssä. Näistä nyt tuskin on kovinkaan palja iloa suurimmalle osalle teistä, mutta no, koska koneessa tämän listan kirjoittelin, niin julkaistaan.

Michelin palkittuja dumplingeja.

Papulimapallopaalujälkkäri. Kiinalaiset eivät osaa jälkkäreitä.

Sichuan citizen
Sichuanilaista, eli melko tulista kiinalaista, tarjoileva rafla lähellä Huahailuta. Hinnat vähän arvokkaampia, kuin peruspaikoissa, mutta noin 15e pitäisi selvitä per pää. Tilatkaa pöytä täyteen erilaisia annoksia jaettavaksi.

Pikavinkit:  BASILIKADRINKKI. Pöytävaraus. Katkaravut.


Spicy Joint
Myöskin sichuanilaista ruokaa tarjoileva tosi suosittu ketju. Ravintoloita on ainakin viisi ympäri kaupunkia. Voi joutua jonottamaan, mutta jono liikkuu usein vauhdilla. Naurettavan halpaa! Tuntuu siltä, että vaikka tilaisi kuinka monta annosta tahansa (seurueen kanssa jaettavaksi jälleen luonnollisesti!), lasku on aina korkeintaan 50 juania per henki.

Pikavinkit: Tilaa kuinka paljon tahansa. Ainakin papuja ja mausteisia kurkkuja.

Esimerkki kiinalaisesta jälkkäristä. Teeleipäsiä.

Yang’s fried dumplings
Rasvaisista dumpligseistaan, eli jauhelihalla täytetyistä uppopaistetuista taikinapallosistaan tunnettu pikaruokaketju. Näppärää ja halpaa pikkunaposteltavaa, joskin tosi rasvaista.

Pikavinkit: Neljä dumplingia riittää (maksaa muuten vain 6 juania). Sweet and Sour –nuudelikeitto on myös tulisuudessaan tosi hyvä, kunhan vain pääsee sinuiksi limaisten lasinuudelien kanssa.

Dumplingeja ja nuudelikeittoa.

Wagas
Kun kaikki kiinalainen alkaa tökkiä ja kaipaa jotain freessiä ja länsimaista. Wagasista saa niin salaatteja, keittoja, sandwitcheja, kakkuja, pirtelöitä kuin erikoiskahvejakin. Kiinalaisia kanssasisariaan kalliimpi, kuten kaikki länsimainen Kiinassa. Lounaaseen menee semmoset 60 juania.

Pikavinkit: Porkkanakakku. Oi onni ja autuus.

KUNNON SALAATTI!

Porkkanakakkuopiskelijamotivaattoreista täytyy varmaan luopua.

1221
Länkkäreille helppoa ja kohtuuhintaista kiinalaista ja hyvää palvelua. Mukava ympäristä. Listalta voi tilata melkeinpä mitä vain!

Pikavinkit: Kookosjäätelö, pöytävaraus.


Koulun viereinen rupukinu
Eniten tuli ruokailtua varmasti meidän koulumme viereisessä pienessä, rupuisessa kiinalaisravintolassa, jossa oli aina hälinää ja menoa. Ruoka sikamaisen halpaa ja hyvää. Kun haluaa saada hyvää kiinalaista ruokaa, suosittelen vaan olemaan rohkea ja menemään niihin rupupaikkoihin. Lounaaksi jaoimme useimmiten Marjon kanssa yleensä kolme annosta, ja näin hinnaksi tuli per lärvi parisenkymmentä juania. Eli melko lailla saman verran, kuin kouluruokailu Suomessa maksaa, alle kolme euroa.

Pikavinkit:  Oikeastaan kaikista kiinalaisista löytyy vihreitä papuja, jotka ovat aika suolaisia ja vähän tulisia. Ne on älyttömän hyviä! Lisäksi munakoisoa ja pähkinäkanaaa kannattaa tilata.

Lempparipavut ja kung pao chit. Ja teetä. Ja riisiä.

Kulmanuudeliäijä

Toiseksi eniten tuli syötyä ehkä kulmanuudeliäijän sapuskoja. Joka ikinen päivä lounas- ja illallisaikaan kiinalaismies pisti hiiligrillinsä tulille kotikulmalleni kadulle ja nosti pöydälle muutamat eri nuudeli- ja riisivaihtoehdot ja parit kasvikset. Näistä tämä sydämellinen kaveri sitten pyöräytti 7 juanilla (alle eurolla!) purkillisen take-a-way –nuudeleita.

Pikavinkit: Katuruokaa rohkenee syödä!

Siitä vaan.

Lempparikinuäijä.

Katuvarrasgrillimestariruokaa.

Lost Heaven
Länkkäreiden suuressa suosiossa oleva Yunnanin alueen keittiöön erikoistunut Lost Heaven on tunnelmallinen keskivertoa hiukan kalliimpi ravintola. Lost Heaveneita on kaksi kaupungissa, ja ravintoloilla on myös hyväksi todettu thai-ruokaan keskittynyt Coconut Paradise.

Pikavinkit: Pöytävaraus, tortillalätyt ja kasvikevätrullat alkupalaksi.

Gintei
Japanilainen teppayaki-ravintola. Eli kokki tekee silmien edessä kaikki ruuat. Herkkua, joskin melkoisen arvokasta settiä. All-you-can-eat –iltama maksaa juomineen reilut 30e.

Pikavinkit:  Panostaminen kalaan, lihaan, äyriäisiin, sushiin ja sashimiin. Ei vatsan täyttöä riisillä tai nuudeleilla.

Penta hotellin brunssi
Länkkäriaamiaisikävissään hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä brunssi. 128 juanilla sunnuntaisin ja 99 lauantaisin pääsee käsiksi mukavan kattavaan bufeeseen ja lisäksi listalta saa tilata yhden lämpöisen annoksen.

Pikavinkit: Varaus ja tyhjällä mahalla meneminen. Varo ähkyä. Vieressä myös Niken Factory Store, eli halpoja lenkkareita!

Harvinaislaatuista leipää Pentan brunssilla.

Kebab’s on the Grillen häppäri ja lounasbuffet
Kaupungin parhaaksi sanottu aina tyhjä intialainen. Arkisin puoli kuudesta puoli seitsemään kaikki annokset puoleen hintaan ja lounasaikaan kattava lounasbuffet alle 10 eurolla. Sunnuntaisin all-you-can-eat –brunssi, jota ei tosi tullut kokeiltua.

Pikavinkit: Ei kannata mennä normaalihintaiseen aikaan, silloin liian kallis. Naan-leipä!

Intialainen buffa.


Ekstrabonarit:

Kouluruoka.

Halpaa sushia.

Koti-ikäväruokaa! Ja parasta kiivimehua.

Tulista nuudelisoppaa. Suosittelen.

Tätä sorminuudelisoppaa en suosittele.

Vähiin käy ennenkuin loppuu...

Tällä erää viimeisen Shanghai-viikonlopun räpsyjä kännykästä. Huomenna aamulla 8:50 starttaa kone kohti kotia. Tai ensin kohti Pekingiä. Ja sitten kodin yli Arlandaan. Ja sitten vasta tiistai-illalla Helsinkiin ja Tampereelle.

Raikas ilma, lenkkipolut (taisin ehkä lupautua lähtemään juoksemaan Wieniin puolimaratonille huhtikuussa...), ruisleipä, maitorahka, parturi, Vaasa, kaverit, kirjanpidon jatkokurssi (...), kuntosali, omat vaatteet, kunnollinen petauspatja, polkupyörä, perhe, ruuanlaitto, itse siivoaminen ja noin niinkuin ehkä astetta tylsempi elämä odottavat. Arki odottaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että minäkin odotan sitä.

The Bund kirpasakkana tammikuisena sunnuntaipäivänä.

Meikä ja Bund, viimeisen kerran.

Viimeinen lounas Morriksen perheen kanssa Lost Heavenissa.

Mahtuu mahtuu! Jugurttikone tietty tärkeimpänä omaisuutena. Ja toinen matkalaukuista on Marjon!

... ja vielä mahtui tuliaisia helmimarkkinoilta! Tämä kuva on kuvakaappaus kännykän sovelluksesta, josta voi etsiä haluamansa osoitteen, ja ohjelma sitten kääntää osoitteeen kiinaksi. Tämän voi sitten näyttää taksikuskille ja päästä toivottavasti perille. On muuten varmaan taksiajelutkin hetkeksi ajeltu Suomeen päästyä.

Tällaisista maisemista olen herännyt viimeiset kolme aamua. Ylihuomenna ehkä jotain vähän muuta.

Viimeisessä pedikyyrissä. Rankkaa ja väsyttävää tämä arki täällä.

To do -lista huomiselle.

Zàijiàn Zhōngguó eli näkemisiin vain Kiina tältä erää! Katsotaan, jos saisin tuotettua tänne jonkun paatoksellisen loppukaneetin seuraavien päivien aikana, mutta ellen onnistu siinä, niin kiva kun luit näitä juttujani. :-)

THAIGUO - From SH to KL to Krabi to Phuket to Chalong to Koh Yao Noi to Ao Nang to Koh Lanta to Ao Nang to KL to SH

Kolmen viikon loma Thaimaassa oli melkolailla täydellinen. Tässä 57 kuvaa ja 35 selitystä, että kuinka nyt niin.

1. Ensinnäkin reissuun lähtiessä kokeet ja kiinan opiskelu oli taakse jäänyttä elämää. Tuntui tosi kevyeltä. Rinkassakin painoi vain tuliaiset ja hellevaatteet.

Näin iloinen olin Pudongin lentokentällä 20.12 keskiyön jälkeen.

2. Thaimaaseen Krabille Kuola Lumpurin kautta raahauduttuani vastassani oli kulttuurishokki. Erittäin positiivinen kulttuurishokki. Ihmiset olivat aidosti ystävällisiä ja avuliaita, liikenne oli HILJAISTA (ja vasemmanpuoleista?!) ja mikään ei ärsyttänyt thai-ihmisissä. Ei edes neljän tunnin paikallisbussimatka Phuketiin.

Ekana päivänä pääsin heti uimaan pikkuveikan kanssa.

3. Phuketin Chalongin kylässä oli vastassa oma perhe, ruisleipää ja mukava talo, jossa oli kunnon sänky ja äiti tekemässä aamiaista. Ja oma uima-allas!

Viihdyin!

4. Phuketissa kävimme perheen kanssa isoilla iltamarkkinoilla, joissa pääsin väläyttelemään röyhkeiksi kehittyneitä tinkaustaitojani. Myös katukeittiön antimia tuli maisteltua jos jonkinlaisia! Nirsot ja ennakkoluuloiset pikkusisaruksetkin maistoivat kaikkea - victoryyyyyy!

5. Jos joku ranta oli täydellinen, niin Coral beach. Teimme sinne pitkähäntävenereissun yhtenä kauniina lomapäivänä. Tosin jokainen päivä oli kaunis ja lomapäivä. Ranta oli putipuhdas ja vesi kirkasta ja älyttömän lämmintä. Oli oikein mukava lillutella Shanghain vimoisetkin pölyt pois.

Pikkusisko, meikä ja taustalla uiskenteleva äiti.

Ranta, jonne kala vain pomppasi ja venekuski otti sen illallisekseen.

6. Joulu oli mitä leppoisin. Reilussa 30 asteen tropiikissa joulufiilikseen pääseminen oli ehkä pienen hakemisen takana, mutta äidin keittämä riisipuuro ja koto-Suomesta roudattu glögi auttoivat kummasti.

7. Jouluaattona iltapäivällä saimme vielä vieraaksi Australian-ihme Turon, jota ei oltu vuoteen nähtykään.

Joululaulujen soidessa iPadilta oli mukava syödä riisipuuroa (keittäminen onnistui ihan perusmarketista löytyneestä riisistä!) ja juoda glögiä!

8. Jouluateria oli perinteisille suomalaisille juoluruuille nirsoilevalle huomattavasti parempi tänä vuonna. Aurinkolaskussa ulkoilmassa nautitut mere-elukat maistuivat oikein hyviltä!

Pikkusisko Jenny oli tyytyväinen maisemaan ja pihviinsä.

9. Joulupäiväkin poikkesi perinteisestä koko-päivä-pyjamassa-suklaata-syöden -joulupäivästä. Mehän lähdettiin biitsille uiskentelemaan minimeduusojen kanssa! Ja ruokana ei taaskaan palaakaan kinkkua tai lusikallistakaan laatikkoa.

Joulupäiväterveiset!

10. Yksi perinteistä kuitenkin roudattiin Thaimaaseen asti, Mamma mia! -musikaali. Ai että se oli hyvä, jopa näin ehkä 15. kerrankin jälkeen.

11. Joulupyhien perinteiset aktiviteetit jatkuivat benji-hypyllä.  "Are you sure you want to dip your head to the water" "Yes, sure, I am!" Oli sairaaaaaaaaaaaaaan siistiä! Kyl adrenaliinit virtasi veressä tuon 54 metrin pudotuksen jälkeen. :D

Ja nyt mennäään!

Nailed it!

12. Yksi parhaista mere-elukoi -illallisista osui Chalongin satamaaan. Mere-elukat ylipäätänsä olivat todellista herkkua, ja vielä kohtuullisen edullista, Thaimaan-maalla ja tuolla raflassa, meren vieressä pauhatessa, taskuravut ja hummerit maistuivat oikein maukkailta.

Äiti ja Aussi-Turo miettimässä, ottaako hummeria ja altistua mahdolliselle allergiareaktiolle vaiko ei.

Fisuu, taskurapua, isoorapuu, mustekalaa, paistettua riisiä ja kasviksia.

13. Joulupyhistä selvittyä, otettiin Turon kanssa suunnaksi Koh Yao Noi, joka paljastui loistavaksi valinnaksi.

Reissulaiset rinkkoineen.

Eväänä oli banskuja, jotka sataman apinat omivat aika nopsaan.

14. Phuketin ja Krabin välissä oleva pieni Koh Yao Noin saari paljastui niin leppoisaksi kohteeksi, ettei tosikaan. Ei juurikaan mitään tekemistä, vaan pelkkää todellista rentoutumista!

Matkaseuralainen.

Välipala-mangolassilla.

...ok maisemat.

15. Kaikista varoitteluista huolimatta vuokrasimme Turden kanssa skootterin ja huristelimme sillä edes takas. Se oli loistava valinta! Skobolla pääsi liikkumaan niin näppärästi aivan hiljaisella saarella, jolla liikkui yhteensä ehkä alle kymmenkunta automobiilia.

Auringonlaskussa.

Kelpas skoboilla potta päässä!

16. Koh Yao Noilla pääsin kunnolla papaija-salaatin makuun. Ai että, tulista, mutta niin herkkua! Sisältäen siis papaijaa, tulista kastiketta, pähkinöitä ja tomaattia. Pakko olla mangolassi vierellä tasoittamassa suun poltetta.

Pad Thai, mangolassi ja papaijasalde plus turon curry.

17. Koh Yao Noin bambumöksämajoitus. Aivan loistava. Nukuimme moskiittoverkon alla ja nautimme luonnon omasta ilmastoinnista. Lämpöisestä vedestä oli turha edes unelmoida ja omat aamiaiset kokkailtiin silloin kuin huvitti. Niin chilli mesta! Namtok Bungalow - suosittelen!

Meitsien riippukeinu, jonka Mikko sitten kuitenkin romautti alas.

Meitsien möksä.

Meikä chillaa.

Ja ajellaan mopedilla!

18. Thai-hieronnat oli älyttömän kohtuullisen hintaisia. Alle 5 eurolla sai parhaimmillaan tunnin kokovartalohieronnan. Koh Yao Noin saarella kävimme Turon kanssa perinteisessä thai-hieronnassa, jossa venyteltiin ja paineltiin jumipaikkoja (joita ei kyllä tällä aktiivisuuden tasolla ole ollut aikoihin....). Koh Lantalla käytiin Marjon kanssa öljyhieronnassa. Molemmat tehtiin ihan meren rannassa ja nautin kovasti.

Turon masssssaaaassse.

19. Koh Yao Noille saimme myös lisää seuraa teekkari-aussi-Tuomosta ja teekkari-etelä-korea-Mikosta! Poikien kanssa ajeltiin skoottereilla pitkin poikin ja nautiskeltiin lomalaisen arjesta.

Laskuveden aikaan pääsimme saarelle.

Ja käytiin nautiskelemassa luksusresortin sannoista.

Ja käytiin ottamassa osaa Bangkokin tukimielenosoistuksiin tajuamatta mistään mitään.

20. Muutaman päivän totaalilevon jälkeen otimme teekkaripoikain kanssa suunnaksi Ao Nangin ja siellä odottavat ystävät. Veneillä pääsi tosi näppärästi liikkumaan paikasta ja saarelta toiseen! Ao Nangissa meitä oli vastassa Thaimaan Kanaria; suomea puhuvat krääsäkauppiaat ja suomenkieliset menut.

21. Uudenvuodenaatto jäi muistoihin yhtenä vuoden parhaista päivistä. Lähdimme kahdeksan hengen Suomi-kaveripoppoolla pitkähäntäveneellä kohti läheistä rantaa. Biitsi oli nätti, mutta aika täynnä populaa. Sehän ei juurikaan haitannut, koska kivat kaverit oli ympärillä.

22. ... ja saimme aktiviteetiksi lähteä seikkailemaan kohti LAGUUNIA! Matka laguunille olikin todellinen seikkailu kaikkinen kiipeämisineen ja kapuamisineen. Suomessa tällainen ei menisi ikinä-koskaan-milloinkaan läpi ilman kunnollista koulutusta, valjaita, kypäriä ja vastuuvapausallekirjoituksia. Ja kuten arvata saattaa, Thaimaassa kaikki tehtiin ilman näitä. JA OLI SIIIIIISTIÄ!

Kiivetään ja kavutaan. Pojat tietty lipsukkailla.

Viidakkoseikkailu!

Mikko, meikä ja Tuomo mutalaguunilla.

Vähän otti Niket mutadippiä...

Tosi tyytyväinen seikkailija!

23. Parempaa uuden vuoden aattoa ei voisi toivoa. Aurinkoa, kavereita ja pientä seikkailua. Auringon alkaessa vaipua mailleen, hyppäsimme botskiiin ja suuntasimme kohti kotisatamaa ja suihkua. Oli aika valmistautua iltaa varten. Sain jopa Krisseltä lainaksi hiusharjaa!

Nättiä oli.

Kaverei!

24. Uuden vuoden aattoillan ravintolavalinnan teimme luonnollisesti sen perusteella, että ravintola tarjoili Suomi-turisteille lonkeroa. Ruokalistat löytyivät myös selkeällä suomen kielellä. Ruoka oli ennakko-odotuksista poiketen erinomaisen hyvää, ja paikan live-bändi se vasta mainio olikin!

Vaihtareita Kiinasta, Austaralista ja Etelä-Koreasta. Kyl se longdrinkki maistui!

Ja ruokakin oli maistuvaa!

25. Vuosi 2014 alkoi varpaat hiekassa ja kauniita lyhtyjä ja ilotulituksia katsellen. Vierellä oli yhdeksän kaveria (pari kaveria liittyi vielä porukkaamme) ja niin, ei olisi kyllä voinut olla paremmassa paikassa tuolla hetkellä.

Lyhty lentoon.

Meikä ja Kristiina ottamassa vastaan uutta vuotta.

26. Uuden vuoden päivänä otin aivan itsenäiseksi suunnaksi Koh Lantan ja aloitin me-myself-and-I -lomaosuuden. Ensimmäisen päivän itsekseni vietettyä olin kuolla tylsyyteen, joten varasin kolmen päivän sukelluskurssin ja vuokrasin skootterin.

27. Sukelluskurssi, eli PADI Open Water Diver -kurssille ilmoittautuminen oli paras päätös ikinä lomalla. Sain tekemistä kolmeksi päiväksi aamuvarhaisesta iltamyöhään ja pääsin ylittämään itseni. Sukeltaminen syvälle kun ei ikinä ole ollut minun suurin innostukseni. Ja noin vain kolmantena kurssipäivänä sukelelsin 18,6 metriin!

Opiskelua sukelluskoetta varten tällaisissa maisemissa.

Uljas ratsuni, Honda-skopootteri!

28. Koh Lantalle sain myös seurakseni muutaman päivän yksinolon jälkeen Marjon. Pääsimme jälleen yhdistämään pohjattomat mahamme. Ruokailut rannalla olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Biitsiruokaa

"Well, at first one mangolassi, please!"

29. Ravintolaan oli täysin sosiaalisesti hyväksyttävää ilmaantua ilman kenkiä. Iso yläpeukku tälle. Itseasiassa hukkasin myös hiusharjani ihan loman alussa. Pari viikkoa vierähti helposti harjaamatta tätä leijonanharjaa. Parturi Suomessa on varmasti mielissään. :-)

30. Niin se sukellus. Mahtavaa. En enää pelkää niin paljoa syvää vettä ja pieni into olisi nyt lähteä vaikka Egyptiin tai Kroatiaan dyykkaamaan! Sen sijaan Suomen mutavedet eivät houkuttele edelleen ollenkaan. Näin muuten jos jonkinmoista fisua ja merenelävää. Oli aika hurja tunne uida keskellä isoa kalaparvea.

Tein sukelluskurssini Raya Diversin kouluttaja-Villen opissa. Kolmihenkinen opiskelijaryhmämme tässä poseeraa juuri kokeet läpäisseenä.

Vastavalmistunut Open Water Diver Anni Leimu.

31. Koh Lanta oli mestana leppoisa ja rauhallinen. Koko saaren ajoi skootterilla ympäri alle kahdessa tunnissa, ja sillä matkalla pääsi näkemään mm. apina- ja norsulaumat. Rantoja oli paljon ja ne olivat siistejä. Iltaisin rannoille kannettiin ruokapöytiä ja ruokailijoita viihdyttivät tulitaiteilijat. Lanta oli hyvä tukikohta.

Tulellaleikkijä.

Aamiainen tarjoiltiin omalle terassille.

32. Koh Lantalta suuntasimme takaisin Ao Nangiin kahdeksi yöksi. Ei ehkä olisi tarvinnut. Jos ihmiset jäävät oikeasti vain Ao Nangiin koko lomakseen, he menettävät niin paljon! Tuon turistipesäkkeen ulkopuolella on niin kauniita paikkoja, jotka sopivat aivan täydellisesti myös turisteille.

Aamiaisella Thaimaan auringon alla.

Vika biitsipäivä Ao Nangissa.

Klassien tässä-mun-ruskettuneet-jalat-ja-rantahiekka -kuva.

33. Rusketus. Tuli todistettua, että tämä A4:sta sävyltään eniten muistuttava ihonikin saadaan ruskettumaan, kunhan sille annettaan vain tarpeeksi, eli yli kaksi viikkoa aikaa.  Myytti murrettu!

34. Kotiinpaluu. Vaikka lomailu oli ihanaa, oli kolme viikkoa lomaa tarpeeksi. 9.1 palasin Kuola Lumpurin välilaskun kautta takaisin harmaaseen Shanghaihin. Rinkkani sen sijaan jäi vielä reissaamaan jonnekin päin maailmaa.

Viimeinen aamiainen.

35. Lopullinen kotiinpaluu koittaa muuten 14.1, eli ylihuomenna!!! Kyllä tämän lomailun jälkeen pitäisikin olla jonkin verran energiaa alkaa painamaan jälleen arkea ja koulua.

Sainko vakuutettua teidät loman onnistumisesta?