torstai 19. joulukuuta 2013

Last days of SH!

Joulukuinen Shanghai on loistava kaupunki, sanan kaikissa merkityksissään kaikissa merkityksissään.
Tähän joulukuuseen syttyi punaiset valot aina, kun pariskunta pussasi kuusen alla!
VIKA KOULUPÄIVÄ; KOKEET OHI! Soronoo, kampus ja vesisateet!
Läksiäisdinner luokkakamujen kanssa. Sanoinko jo, että SCHOOL IS OVER?!!?!!
Kiinalaisen jälkiruokakulttuurin taidonnäyte.
Pakkaaminen alkoi keskiviikkona. Mistä tämä kaikki kama ilmestyi..?
Keskiviikon tehokkaaasti käytetyt kaksi tuntia; mani- ja pedikyyri!
Päivän tiukin aivotyö oli valita kynsilakan väri. Thaimaan kuohut mielissä päädyin tittidii, turkoosiin!
Läksäridrinkeillä Patrician kanssa. Ikävää tulee häppäreitä. Ja ehkä uusia kavereitakin.
Group pic!
Vikat Shangri Lan ladies nightit ja komeat koristeet.
Taittingeria!
Maahan saapuessahan mulla oli vain tuo yksi iso punainen laukku. Sitten jotain tapahtui. Varmaan ne kaikki lukuisat tuliaiset...
"No tuota noin, kyl tää tästä..."
Ja näiden päivien aikana olen saanut tasaisella syötöllä tällaisia kuvia puhelimeeni... Ja huomenna meikä onkin näissä maisemissa puolen vuorokauden matkustamisen jälkeen! Zaijian Shanghai, katsellaan tammikuussa uudemman kerran!








En ota konetta mukaan Thaikku-reissulle, joten voipi olla, että blogi ei hirveästi seuraavan kolmen viikon aikana päivity. Toivottelenkin jo nyt kaikille leppoisia joululomia ja kuplivaa uutta vuotta!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Anni Kiina-koulussa: HUIKEAN JÄNNITTÄVÄ PÄÄTÖSOSA - OPISKELU KIINALAISESSA YLIOPISTOSSA!

Käsittämättömän tapahtumarikkaassa sarjassamme Anni Kiina-koulussa on päästy nyt trilogian päätösosaan. Nyt pääsette lukemaan kaikki jämäajatukset koulunkäynnistä Kiinassa. Ellei koulujutut tätä aloituskappaletta pidemmälle juurikaan kiinnosta (en syytä), niin tällä kertaa on luvassa myös kuvia, joihin sama asia on saatettu huomattavasti tiiviimpään muotoon.

Joka arkiaamu täällä Kiinassa olen sompaillut itseni tuhottoman ärsyttävässä metrossa puoli yhdeksäksi koululle vain huomatakseni, että luokassa on usein minun, Marjon ja opettajan lisäksi hyvällä tuurilla pari muuta opiskelijaa parinkymmenen hengen luokastamme. Siinä sitten sellaisen reilun tunnin aikaikkunan sisällä muu porukka alkaa valua luokkaan. Ja sitten kysellään, että missä mennään, mikä sivu, mitä tuo tarkoittaa. 

Kevyenä aikataulu- ja ennen kaikkea myöhästelynatsina voin vain taivastella tätä aivan älytöntä käytöstä. Jos luennot olisivat vaikka valtavassa luentosalissa, ei tämä myöhästely ehkä haittaisi niin paljoa, mutta koska istumme tavallisessa luokassa, jokainen myöhästyjä tulee varmasti nähdyksi ja kuulluksi lompsiessaan luokkaan.  Lisäksi kun ottaa huomioon, että kaikki muut luokaltamme asuvat koulun asuntolassa, eli korkeintaan parinsadan metrin päässä luokkahuoneesta, ei ehkä olisi liika vaadittu olla ajoissa paikalla.  


lähde
 Koulun alkaessa meille kerrottiin, että 70% opetuksesta pitää olla vähintään paikalla, tai kurssien läpipääsy jää vain kaukaiseksi toiveeksi. Tässä on syksyn aikana tullut enemmän kuin selväksi, että eipä niitä poissaoloja ole turhan tarkkaan seurattu ja meno on muutenkin ollut lepsua. Kysyessäni, että onko kokeita mahdollista reputtaa täysin, sanoi opettaja melko suoraan, että ei ole. Toiselle koulukaverille opettaja oli sanonut, että kokeet ovat vain mukava kokemus.

Lisäksi täällä on ylipäänsä ilmeisesti ihan yleisenä tapana luntata ihan härskisti kokeissa. Välikokeissa minulle ja Marjolle tulikin melkoisena yllätyksenä, se kuinka muut opiskelijat PUHUIVAT ääneen kokeen aikana ja miten opettaja tähän reagoi - no ei mitenkään. Ja kas kummaa, koko alkusyksyn ihan pihalla ollut opiskelija sai huippuarvosanan istuttuaan luokan taitavimman pojan vieressä. Ja ei mitään palaneen käryä… Ja minä en ollut se huippuarvosanan saaja. :D

Kiinalais-taiwanilainen Jeremy Lin pelaa korista NBA:ssa ja hänellä on myös tutkinto talousieteistä Harvardista. Vanhemmat tyytyväisiä?
Uskon kuitenkin, että tämä on vain erityiskohtelua meille vaihto-opiskelijoille, sillä kiinalaiset itse tuntuvat ottavan opiskelun enemmän kuin tosissaan. Vanhemmat odottavat usein ainoalta lapseltaan vähintään yliopistopaikan saavuttamista ja sen myötä korkeaa tulotasoa. Lastenhan tehtävänä on elättää vanhusvanhempansa tulevaisuudessa, koska varsinaista eläkejärjestelmää Kiinassa ei minun käsitykseni mukaan ole. Opettajat myös olettavat, että kaikki oppi jää kerrasta meidän mieliimme. Jos tunnilla tulee kysyneeksi (usein) jonkin merkin pinyin (länkkäri)-kirjoitusasua, saa lähes aina vastaukseksi, että mehän olemme jo opiskelleet tämän. Itsenäistä opiskelua siis odotetaan ja edellytetään paljon.

Kiinan kirjojen melko huvittavissa tekstikappaleissakin Tian Fangit ja Aidehuat kertovat villisti vapaa-ajallaan kertaavansa sanoja, kuuntelevansa kouluäänitteitä, piirtelevänsä merkkejä ja jos aikaa sattuu jäämään kaikelta opiskelulta, he ehkä katsovat kiinalaisia tv-ohjelmia. Minun kertomukseni vapaa-ajanviettotavoistani erosivat jokseenkin Tian Fangista.

lähde
Kiinalaislapset ei muuten tosiaankaan ehdi kerryttämään kovinkaan mittavaa harrastuskavalkadia. Ihan pelkästään alakoululaiset pääsevät koulusta vasta viiden aikaan alkuillasta ja tämän jälkeen on kuulemma läksyjen lisäksi ihan tavallista viettää loppuilta kalligrafiaa harrastaen. Huhhuh.

Mainita täytyy kyllä muuten myös kiinalaisten kyvyttömyydestä suunnitella yhtään mitään. Suomessa kursseille ilmoittautumisia tehtäessä saa samantien kurssikuvauksesta tietää, millaisia suorituksia kurssilla vaaditaan ja milloin on mahdolliset tenttipäivät. Koulujen loma-ajatkin on hakattu kiveen varmasti seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi.

lähde
No, täällä asiat ovat luonnollisesti toisin. Kävin syksyllä kyselemässä koulun vaihtotoimistolta, milloin loppukokeet ovat, jotta saisin varattua lennot saman tien kokeiden jälkeen. No eihän kukaan tiennyt mistään mitään ennen viime viikkoa… Tuossa syksyllä tuli myös kahden päivän varoitusajalla viikon loma. Sitä en tosin pistänyt pahakseni, vaikka olisihan siitäkin ollut mukava tietää aiemmin, jotta olisi voinut suunnitella pidemmän reissun sille ajankohdalle. Ylipäänsä kukaan ei tiedä täällä mistään virallisesta mitään, ja kysyjää pompotellaan mieluusti luukulta luukulle omaa vastuuta pakoillen.

Kiinaan opiskelemaan lähtevän kannattaakin valmistautua erityisen pitkällä pinnalla, ja varsinkin kielen opiskeluun kannattaa myös panostaa alusta alkaen.

Tänään on muuten 2/4 loppukokeesta ohi! Nätisti sanottuna, en ehkä loistanut kummassakaan tämänpäiväisessä kokeessa. :-D Huomenna neljältä alkaa L-O-M-A!


lähde

lauantai 14. joulukuuta 2013

Anni Kiina-koulussa: Miksi ei kannata opiskella kiinaa


Jos satuit lukemaan edellisen kirjoituksen opiskelemistani kiinan kursseista, saatoit ehkä panna merkille ehkä hiukan kielteisen äänensävyn opintojani kohtaan. Kiinan opiskelu ei todentotta ole ollut ehkä lempiasiani tässä maassa. Jatketaampa tätä hulvatonta sarjaa "Anni Kiina-koulussa" positiivisesta näkökulmasta tuotetulla selvityksellä, miksi kiinaa ei kannata opiskella.

Tutustuin itsenäisyyspäivän juhlissa oululaiseen Lauriin, joka mainiossa blogissaan kirjoitti osuvasti miksi kiinaa EI kannata opiskella.
Lauri tosin jatkoi omassa bloggauksessaan yhtä kattavasti, miksi kieltä kannattaa opiskella ja miten kannattaa opiskella - minä keskity nyt vähän enemmän tähän negatiivissävytteiseen puoleen. :D Käykää ehdottomasti lukemassa myös Laurin tuotos. Lainaanpa nyt suoraan Lauria:

"Alotetaanpa vähän nekatiivisella sävyllä: älä opiskele kiinaa, jos

  1. haluat vaan kokkeilla kuinka vaikiaa se on
  2. et aio tulevaisuuessa käyttää kieltä mitenkään
  3. jos kiinalaiset ihimiset ärsyttää jo suomessa
  4. et aio satsata opiskeluun kunnolla
  5. jos et oo kärsivällinen"
Voin täysin allekirjoittaa Laurin viisaan yhteenvedon. Ensinnäkin kyllä, kiina on saamarin vaikea kieli. Toki tämä fakta oli tiedossa tänne maahan saapuessakin, mutta silti kielipäältäni vedettiin aika tehokkaasti matto jalkojen alta.

Toiseen kohtaan viitaten, keksin helposti noin tuhat parempaa tapaa viettää aikaani, kuin tankaten harakanvarvasmerkkejä ja toistaen ihan samalta kuulostavia sanoja. Jotta kiinaa jaksaa opiskella, kannattaa ehdottomasti mielessä olla jokin selkeä tavoite ja päämäärä. Toki maailmassa mandariinikiinaa puhuu yli miljardi ihmistä, joten karkeasti sanoen joka kuudennen maapallon ihmisen kanssa pitäisi juttu luistaa kiinan kielellä. Mutta tosiasiassa jos aion asua länsimaissa, monen muun kielen taitaminen on huomattavasti hyödyllisempää. Mutta, koska minulla ei ole hajuakaan, missä tulen tulevaisuudessa asumaan, tai minkämaalaisten ihmisten kanssa tulen työskentelemään, ei kiinan kielen taitaminen ehkä olekaan niin tarpeeton veto...

Ja niin, kiinalaisten ihmisten ärsyttävyys. Minua eivät kiinalaiset Suomessa ollessani vielä ärsyttäneet, lähinnä heistä irtosi huumoriarvoa mm. kiinalaisvaihtareiden sekoillessa kouluruokalassa (kokonaisten leipien varastaminen, salaattien juomalaseihin tunkeminen jne.) ja tietenkin samanlaisissa lippiksissään parveilevat turistiryhmät saivat hymyn huulille. Tuo hymy hyytyi aika nopeasti shanghailaisiin kiinalaisiin törmätessä. En tiedä, haluanko edes puhua kiinaa yleisesti ottaen näin ikävien ihmisten kanssa. Kiinalaiset ovat siis hyvin potentiaalisia ärsyttäjiä hyvin erilaisine käytöstapoineen.

Ja satsauksen opiskeluun – kiinaa ei opi, ellei sitä todella halua oppia ja ellei siihen panosta. True story.

Olen 22 vuotisen elämäni aikana olen tullut opiskelleeksi aika kattavastikin kieliä (englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa ja ranskaa) ja olen ottanut ilolla vastaan kaikki tarjotut mahdollisuudet syventää kielitaitoani. Kielten opinnot ovat sujuneet ihan mallikkaasti, mikään kieli ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikea eikä minkään kielen opiskelusta ole tullut pakkopullaa, ei edes pakkoruotsista. Okei, saksan kanssa oli vuosien ajan melkoista väsytystaistelua, mutta siitäkin selvittiin.

Mutta sitten tämä kiina. Nyt on kysytty motivaatiota. Ja kärsivällisyys. Kun tiedän olevani tässä maassa vain muutaman kuukauden, on tuntunut välillä turhauttavalta piirrellä mitä ihmeellisimpien sanojen merkkejä, kun oikeasti haluaisin vain oppia puhumaan auttavasti. Kielten opiskelussa pitää olla pitkäjänteisen suunnitelmallinen, ja horisontin tulee olla pitkä. Kerralla päähän kaadettu iso satsi uusia sanoja ja kielioppia katoaa alta aika yksikön, kun kieltä ei tule enää yllättäen käytettyä. Valitsinkin kevääksi Vaasaan kiinan jatkokurssin, jottei tämänsyksyinen työ valuisi ihan heti Thaimaan aaltoihin.

Kieliä kannattaa opiskella – olen allekirjoittanut tuon lauseen päässäni tuhottoman monta kertaa. Tämä ajatus mielessäni jatkan kokeisiin valmistautumista; kyllä nämä opinnot vielä rikastuttavat tulevaisuuttani jollain tapaa. Mieluusti konkreettisesti. :D

perjantai 13. joulukuuta 2013

Anni Kiina-koulussa: Mitä tuli opiskeltua?

Aloin kokoamaan perjantai-illan ratoksi vähän ajatuksiani syksyn arkiaamujen piristyksestäni, koulunkäynnistä. Postaus alkoi yllättävän nopeasti saada melko massiiviset mitat, joten palasiksi pilkkomisen jälkeen parin seuraavan päivän aikana seuraa hurjan jännä postaussarja: Anni Kiina-Koulussa! Kuulen riemunkiljahdukset tänne asti. 

En ole liiemmin kertonut teille koulukäynnistä täällä, vaikka se toki olikin se perimmäinen tarkoitus, jonka takia tänne Kiinaan pääsin lähtemään. Niille, joita sepustukset erilaisista jännittävistä kursseista ja kiinan kielen hienouksista ei juurikaan hotsita, on tarjolla aiheeseen täysin liittymättömiä joulu-teemaisia kuvia.

Cartierin joulupuu
... ja Heinekenin vastaava!

Aloitetaan sillä, että minulla oli tänään viimeinen kiinan tunti tässä maassa tällä erää. Ensin pienet sille; JEEEEEEEEEEEAAAAH! Toki vielä maanantaina ja tiistaina pitää mennä sykkimään yhteensä neljä koetta alta pois, ja sitten on nämä opinnot loppuun taputeltu.
 

Opiskelin siis Shangai University of Finance and Economicsissa tämän syksyn. Koulun nimi viittaa harhaisesti siihen, että olisin tosiaan opiskellut tässä opinahjossa juurin pääainettani taloustiedettä ja sivuainettani rahoitusta, mutta ehei, lankaan menitte. Minulla ei ole ollut tänä syksynä yhden yhtä taloustieteen kurssia, ellei sitten tinkimisen-käytännön-alkeita lasketa.



Swarowskin kivillä koristeltuja pinguja ja jääkarhu. Miten ne nyt samalla jäälautalle eksyivät?!

Päädyin siis opiskelemaan pelkän 20 opintopisteen arvoisen kiinan alkeet –kurssikokonaisuuden. Tämä on koostunut seuraavista kursseista:


  •   Tīnglì eli kuuntelu. Oppitunteja on 4 x 45min viikossa ja joo. Tämä ei ole ollut kovin kivaa. Kiinan kuuntelu on melko haastavaa. Tunteja on vetänyt aika hissukka, englantia lähes täysin taitamaton nainen, jolta ei ole auttanut kysyä yhtään mitään. Kielimuuri on noussut usein vähän turhankin korkeaksi välillämme. Näille tunneille olen meinannut nukahtaa useimmiten ja tältä kokeelta en odota mitään. Välillä kuunteluista on tajunnut aika hyvinkin jotain, mutta useimmiten ei mitään. Ylppäreistä tutut ABBA-ACDC -riimit naftaliinista esiin vain.
  • Yuèdú eli lukeminen. Lempparituntini, josta olemme päässeet nauttimaan kuuden 45min mittaisen session verran viikossa. Lukemisen tunteja on vetänyt kolmikymppinen mies, jonka nimeä emme ole oppineet tähän päivään mennessä. Mies on kuitenkin hauska, puhuu erittäin hyvää englantia ja osaa opettaa ja vaatii myös meiltä oppimista! Näillä tunneilla olemme edenneet melkoista vauhtia, puolitoista oppikirjaa vähän alle neljässä kuukaudessa. Olemme katselleet myös kiinalaisia elokuvia näillä tunneilla ja muutama meidän luokkalaisista piti myös esitelmän omasta kotimaastaan ja –koulustaan. Tämä oli minun ja Marjon loistava idea, josta luokkakaverit olivat varmasti kiitollisia. :D Oli kuitenkin älyttömän mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Kirgisialaisesta koulutussysteemistä. Lukemisen tunneilla luovuimme myös melko nopeasti pinyineiden, eli länsimaisten kirjainten käytöstä. Tunnit ovatkin menneet aika tehokkaasti arvaillen, mitä opettaja valkotaululle on piirrellyt. Nyt näin muutaman kuukauden opintojen jälkeen voin suureksi ylpeydenaiheekseni kuitenkin ilmoittaa osaavani lukea erittäin alkeellista ja sanavarastollisesti rajoittunutta kiinaa ihan niillä merkeillä kirjoitettuna.
  • Kouyu eli puhuminen. Tämä on ollut täyttä kamaluutta myöskin kuuden 45 minsan setin verran viikossa. Syytän näistä fiiliksistä vihreähampaista päällepäin ihan normaalia melko nuorta naisopettajaa, joka on saanut minut älyttömän epävarmaksi kiinan puheen tuottamisen kanssa. Kiinan kielessähän on todella tarkkaa ääntäminen ja äänenpainot. Suomalaiselle tasapaksua muminaa tuottavalle kaverille tämä on melko vaikeaa. Erilaisia äänteitä voidaan ääntää viidellä eri tapaa; neutraalisti, tasaisesti (niinpä, mikä helkkari on neutraalin ja tasaisen ääntämisen ero?!), nousevasti, niiaavasti ja laskevasti. Sanan merkitys muuttuu täysin äänenpainon perusteella. Ja minähän en niitä ilmeisesti osaa ollenkaan ja sen myös opettaja tehnyt selväksi.

    Lisäksi tunneilla edetään niin älytöntä vauhtia, jossa vain jo aikaisemmin kiinaa opiskelleet pysyvät mukana (Tämän kurssin piti olla 0 tason opiskelijoille, ei teille, jotka hallitsitte jo alkeeet! Te masennatte meidät täyden nollan arvoiset opiskelijat!). Lisäksi opettaja itsekin papattaa sellaista vauhtia kiinaa, ettei ole toivoakaan pysyä perässä saatika kyetä reagoimaan hänen esittämiin sarjatulikysymyksiin. Hätääntyneen ilmeeni nähdessään, ope luonnollisesti vain hymyilee leveästi, tunkee kasvonsa minun kasvoihin kiinni ja toistaa kysymyksen kovempaan ääneen. Ja kun en edelleenkään tajua, hän naureskelee sitten näiden tyyppien kanssa, jotka ovat kaiken ymmärtäneet. :D:D Joo-o. Puhekokeeseen olen päättänyt opettella erittäin sujuvaksi lauseen:” Wǒ tīng dào, dànshi wǒ bù dong nǐ de wèntí” eli ”kuulen, mutta en ymmärrä kysymystäsi”.

  • Hanzi eli kirjoittaminen. Merkkien vääntämistä on vain kerran viikossa puolentoista tunnin ajan ja täytyy kyllä sanoa, että tämä tunti on ollut turhista turhin. Opettaja puhuu tosi huonoa englantia ja on ihan kujalla jatkuvasti. Kun häneltä jotain kysyy tai ylipäänsä avaa suunsa, on open yleisin reaktio:”Aaaaaa….” ja hämmentynyt ilme. Merkkien piirtämistä näillä tunneilla ei ole oikeastaan juuri opeteltu. Täytyy sanoa, etten edes tiedä, mihin nämä tunnit käytettiin. Mitään ei ainakaan jäänyt käteen. Paitsi paine opiskella nyt itsenäisesti kasa merkkejä koetta varten.

    Petteri Kristallikuono

    Kerronpa muuten vielä nopeasti ajatusprosessin, joka jokaisen merkin kohdalla täytyy tehdä ennen ääneen puhumista:
    1. Näet merkin; hämmennyt.

    2. Muistat hämärästi nähneesi kyseisen koukoro-viiva-sutaisu –sekamelskan jossakin. Et tosin muista missä.
    3. Ellet muista tarkalleen merkin pinying- eli länkkäriaakkoskirjoitusasua sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa pläräämään kaikkien mahdollisten tekstikirjojen sanastoja läpi ja koettaa spotata satojen merkkien joukosta juuri tämä merkki. Tai sitten kysyt vain osaavammalta kaverilta tai opelta.
    4. Kun merkin länkkäriulkoasu on selvillä, tulee muistaa/löytää myös toonit, eli äänenpainot kohdilleen.
    5. Olet valmis ääntämään sanan! Melko varmasti äännät sanan ensimmäiset viisi kertaa täysin väärin, jolloin kukaan kiinalainen ei tajua, mitä olet sanomassa.
    6. Hyvä olisi ehkä myös osata kääntää sana englanniksi, jotta voit kommunikoida sanasta luokkakavereidesi kanssa ja siitä toki vielä usein suomeksikin, jotta tajuat itsekin mistä tässä nyt oikein praatataan.
    7. Nyt oletkin valmis siirtymään seuraavaan sanaan ja eipä aikaakaan (…), kun sinulla on lause kasassa!
Suomi-porukan pikkujoulutarjoiluja puolentoista viikon takaa. Ilman Kampradin Ingvarin puotia olisi varmaan glögit ja piparit jääneet tänä vuonna saamatta.

Seuraavassa osassa kerron sitten miksi kiinaa kannattaa opiskella, vai kannattako ylipäänsä. Ja miten kiinan opiskelusta saisi jotain irtikin. Ehkä jo parin päivän päästä voin kirjoitella jotain jännempääkin.

PS. 6 päivää Thaimaaseen!
PPS. Wordilla näpytelty teksti ei pelaa ollenkaan nyt yhteen tämän Bloggerin alustan kanssa... Yritin kyllä säätää ulkoasua paremmaksi, mutta eeeeeei kestä enää hermot!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Itsenäisyysjuhlat Kiinan malliin

Lauantaina 7.12 pääsimme juhlimaan päivän viiveellä Suomen itsenäisyyttä 380 juhlavieraan voimin täällä Shanghaissa. Suomen konsulaatti, Finnish Business Council ja Shanghain suomalaiset järjestivät kimpassa juhlat Bundilla sijaitsevassa historiallisessa, upeassa Peace-hotellissa. Ostimme 60 euroa opiskelijalta maksaneet illalliskortit jo lokakuussa ja pitkin syksyä usein olikin puheenaiheena tyttöjen kanssa, että millaiset mekot iltapukujuhliin teetettäisiin. No nyt vihdoin oli aika vetäistä nuo koltut päälle, käydä manikyyrissä lakkauttamassa kimalletta kynsiin ja ottaa suunnaksi tuo hotelli, johon ei kyllä muutoin olisi tällä budjetilla asiaa.

Itse hommasin marraskuun puolessa välissä sinisen pitsiä ja sifonkia yhdistäneen puvun, johon olin tosi tyytyväinen. Mekosta tuli kerralla juuri sellainen kuin halusinkin ja maksoin siitä 600 juania, eli rapiat 70 euroa. Mekon jujuna oli avonainen selkä, josta ei tietenkään ole yhtään kuvaa nyt tässä postauksessa.

Virpi emännöi meille vaikka mitä tarjoiluja.
Tämmöinen nuttura.

Juhlapäivänä menimme puoliltapäivin kampaajalle vähän jännittynein mielin. Olin käynyt täällä kerran aiemmin kampaajalla leikkauttamassa latvoja ja kerran pesettämässä tukkani (no melkoista laiskuutta, myönnän!) ja olin niillä kerroilla ihan tyytyväinen työhön. Muutama viikko sitten kävimme Marjon kanssa lähikampaamossa ottamassa kampaukset ihan testimielessä, ja niistä taasen tuli aika hirveät. :-D Kampaajilla ei ollut oikein hajuakaan mitä tehdä, ja sen mitä he tekivät, tehtiin parissakymmenessä minuutissa. Kampauksen tekooon ei myöskään käytetty minkäänlaisia pohjustus- tai muotoilutuotteita ja kiharrusrauta, jolla tukkaani käsiteltiin, näytti kyllä siltä, että nyt palaa tukka ja pahemman kerran. Tuolloin ajattelin, että oiskohan sittenkin parasta luottaa ihan vain omaan sorminäppäryyteen... Lopulta kuitenkin varasimme Marjon kanssa viime hetkellä toisesta lähikampaamosta ajat ja otimme kampaukset siellä. Meillä oli molemmilla tarkat kuvat puhelimissa, mutta eihän kampauksista nyt taaskaan tullut iiiiiihan odotetunlaisia. Minun oli lopulta ihan ok, mutta Marjon tötterö purettiin kotona ja tehtiin kokonaan uusi.

Kampausepisodin jälkeen matkasimme Marjon tuttavan Virpin luokse, jonne oli kutsuttu muitakin suomalaisia valmistautumaan juhlaan. Muutama tunti ennen juhlia kuluikin rattoisasti juhlakuntoa viimeistellessä ja kuuden aikaan olimme autokuskien kyyditseminä juhlapaikalla.

Juhlan lyhyt virallinen osuus koostui järjestäjätahojen edustajien kättelystä, alkumaljasta, muutamasta puheesta (jotka oltiin sopivasti aikarajattu kahteen minuuttin per puhe) ja komeasti kajahtaneesta Maamme-laulusta. Tämän jälkeen aukesi buffet-pöydät, joissa tarjolla oli ehkä vähän kylmäksi jättäneitä ruokia; muutamaa erilaista salaattia, aika mautonta kalaa, jotain pihviä, perunoita ja semmoista. Olisin kaivannut enemmän suomalaisyylistä ja ennenkaikkea tuoreempaa ruokaa. Ja paikkaa, jossa olisi voinut syödä ruuan istualteen! Viinilasin ja ruokalautasen kanssa kikkailu oli melko haastavaa. Pihviä syöneet kaipailivat myös veitsiä, mutta näyttivät pihvit menneen alas ihan barbaarityyliin pelkäillä haarukoilla seivästellenkin. :D Ruokailun jälkeen Suomesta paikalle lennätetty bändi alkoi soittaa ja loppuilta noin yöyhteen asti kuluikin sitten tanssiessa ja uusia tuttavuuksia solmiessa.

Juhlakansaa
Marjo, Lauren ja meikä
Juhlasali oli tosi kaunis!
Siniristilippumme, tittidi!


Buffet-pöydän antimia poimimassa.


Pandan Suomi-kovehteja, minileivoksia ja hedelmiä jälkkäriksi.
Terrasilta oli jälleen kerran melkoiset maisemat Pudongin puolelle.
Ei meinanneet minun, ei Elinan eikä Eriikan jalat jaksaa korkkareissa - lepotauko siis!
Pönötyskuva!
Kengät vaihtoon! Täydestä meni pitkien mekkojen alla!
 Kokonaisuudessaan juhlat olivat oikein onnistuneet! Miljöö oli upea ja ihmiset olivat todella panostaneet asuihinsa. Voisin sanoa, että kyllä näissä juhlissa oli tyylikkäämpiä ihmisiä, kuin presidentin linnan juhlissa keskimäärin. Ruoka olisi voinut olla vähän parempaa ja bändi oli ehkä vähän turhan humpahtava, mutta kokonaisuudessaan superhauska ilta!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pala saksalaista joulua

Saksalainen olutbrändi Paulaner järjesti menneenä viikonloppuna joulumarkkinat. Kävin pyörimässä siellä perjantai-iltana. Näiden kuvien myötä jouluterkkuja Shanghaistakin!

Sisäänpääsy markkinoille maksoi 25 juania, mutta pääsylipulla sai sitten mistä tahansa alueen ruokaa ja juomaa myyvästä kojusta tuon 25 juanin verran alennusta.
Olisikohan pitänyt tällaisia hommailla laukkujen täytteeksi?
Paljon pieniä kojuja ja ihmisiä hengityssuojaimineen.
Alue oli laitettu tosi nätiksi kaikkine valoineen.
Lisää käsityöläisten aarteita; nämä oli kortteja.
Saksalaisella torilla kun oltiin, niin olihan glühweinia saatava!
Niin jouluiselta maistui!
Hehkuviini tarjoiltiin hienossa posliinisessa termosmukissa, ekologisuussyistä. Tämä olikin ehkä ensimmäinen asia Kiinassa, jossa ajateltiin ekologisesti. Tai no, toriahan olivat järkkäämässä pitkälti ilmeisesti saksalaiset...
Marjo tutkii hillotarjontaa.
Ja siinä se Marjo taas on.
Niin paljon jouluvaloja!
Matkalla markkinoilta kotiin, menimme erään ravintolan ohi, jossa näytti olevan synttärit meneillään. Kuikuilimme ikkunasta sisään, ja kiinalaisporukka huomasi meidät ja vaati liittymään mukaan juhliin. Lauloimme sitten onnittelulaulut niin kiinaksi kuin englanniksikin ja meille leikattiin ensimmäiset palat synttärikakusta. Synttärisankari tuntui olevan oikein onnessaan saadessaan meidät vieraileviksi tähdiksi juhliinsa. :D
Kakku ei ollut hyvää! Pelkkää kermaa!
Lauantai kuluikin sitten Suomen itsenäisyysjuhlissa, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa!