Anni Kiina-koulussa: HUIKEAN JÄNNITTÄVÄ PÄÄTÖSOSA - OPISKELU KIINALAISESSA YLIOPISTOSSA!

Käsittämättömän tapahtumarikkaassa sarjassamme Anni Kiina-koulussa on päästy nyt trilogian päätösosaan. Nyt pääsette lukemaan kaikki jämäajatukset koulunkäynnistä Kiinassa. Ellei koulujutut tätä aloituskappaletta pidemmälle juurikaan kiinnosta (en syytä), niin tällä kertaa on luvassa myös kuvia, joihin sama asia on saatettu huomattavasti tiiviimpään muotoon.

Joka arkiaamu täällä Kiinassa olen sompaillut itseni tuhottoman ärsyttävässä metrossa puoli yhdeksäksi koululle vain huomatakseni, että luokassa on usein minun, Marjon ja opettajan lisäksi hyvällä tuurilla pari muuta opiskelijaa parinkymmenen hengen luokastamme. Siinä sitten sellaisen reilun tunnin aikaikkunan sisällä muu porukka alkaa valua luokkaan. Ja sitten kysellään, että missä mennään, mikä sivu, mitä tuo tarkoittaa. 

Kevyenä aikataulu- ja ennen kaikkea myöhästelynatsina voin vain taivastella tätä aivan älytöntä käytöstä. Jos luennot olisivat vaikka valtavassa luentosalissa, ei tämä myöhästely ehkä haittaisi niin paljoa, mutta koska istumme tavallisessa luokassa, jokainen myöhästyjä tulee varmasti nähdyksi ja kuulluksi lompsiessaan luokkaan.  Lisäksi kun ottaa huomioon, että kaikki muut luokaltamme asuvat koulun asuntolassa, eli korkeintaan parinsadan metrin päässä luokkahuoneesta, ei ehkä olisi liika vaadittu olla ajoissa paikalla.  

lähde

 Koulun alkaessa meille kerrottiin, että 70% opetuksesta pitää olla vähintään paikalla, tai kurssien läpipääsy jää vain kaukaiseksi toiveeksi. Tässä on syksyn aikana tullut enemmän kuin selväksi, että eipä niitä poissaoloja ole turhan tarkkaan seurattu ja meno on muutenkin ollut lepsua. Kysyessäni, että onko kokeita mahdollista reputtaa täysin, sanoi opettaja melko suoraan, että ei ole. Toiselle koulukaverille opettaja oli sanonut, että kokeet ovat vain mukava kokemus.

Lisäksi täällä on ylipäänsä ilmeisesti ihan yleisenä tapana luntata ihan härskisti kokeissa. Välikokeissa minulle ja Marjolle tulikin melkoisena yllätyksenä, se kuinka muut opiskelijat PUHUIVAT ääneen kokeen aikana ja miten opettaja tähän reagoi - no ei mitenkään. Ja kas kummaa, koko alkusyksyn ihan pihalla ollut opiskelija sai huippuarvosanan istuttuaan luokan taitavimman pojan vieressä. Ja ei mitään palaneen käryä… Ja minä en ollut se huippuarvosanan saaja. :D

Kiinalais-taiwanilainen Jeremy Lin pelaa korista NBA:ssa ja hänellä on myös tutkinto talousieteistä Harvardista. Vanhemmat tyytyväisiä?

Uskon kuitenkin, että tämä on vain erityiskohtelua meille vaihto-opiskelijoille, sillä kiinalaiset itse tuntuvat ottavan opiskelun enemmän kuin tosissaan. Vanhemmat odottavat usein ainoalta lapseltaan vähintään yliopistopaikan saavuttamista ja sen myötä korkeaa tulotasoa. Lastenhan tehtävänä on elättää vanhusvanhempansa tulevaisuudessa, koska varsinaista eläkejärjestelmää Kiinassa ei minun käsitykseni mukaan ole. Opettajat myös olettavat, että kaikki oppi jää kerrasta meidän mieliimme. Jos tunnilla tulee kysyneeksi (usein) jonkin merkin pinyin (länkkäri)-kirjoitusasua, saa lähes aina vastaukseksi, että mehän olemme jo opiskelleet tämän. Itsenäistä opiskelua siis odotetaan ja edellytetään paljon.

Kiinan kirjojen melko huvittavissa tekstikappaleissakin Tian Fangit ja Aidehuat kertovat villisti vapaa-ajallaan kertaavansa sanoja, kuuntelevansa kouluäänitteitä, piirtelevänsä merkkejä ja jos aikaa sattuu jäämään kaikelta opiskelulta, he ehkä katsovat kiinalaisia tv-ohjelmia. Minun kertomukseni vapaa-ajanviettotavoistani erosivat jokseenkin Tian Fangista.

lähde

Kiinalaislapset ei muuten tosiaankaan ehdi kerryttämään kovinkaan mittavaa harrastuskavalkadia. Ihan pelkästään alakoululaiset pääsevät koulusta vasta viiden aikaan alkuillasta ja tämän jälkeen on kuulemma läksyjen lisäksi ihan tavallista viettää loppuilta kalligrafiaa harrastaen. Huhhuh.

Mainita täytyy kyllä muuten myös kiinalaisten kyvyttömyydestä suunnitella yhtään mitään. Suomessa kursseille ilmoittautumisia tehtäessä saa samantien kurssikuvauksesta tietää, millaisia suorituksia kurssilla vaaditaan ja milloin on mahdolliset tenttipäivät. Koulujen loma-ajatkin on hakattu kiveen varmasti seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi.

lähde

No, täällä asiat ovat luonnollisesti toisin. Kävin syksyllä kyselemässä koulun vaihtotoimistolta, milloin loppukokeet ovat, jotta saisin varattua lennot saman tien kokeiden jälkeen. No eihän kukaan tiennyt mistään mitään ennen viime viikkoa… Tuossa syksyllä tuli myös kahden päivän varoitusajalla viikon loma. Sitä en tosin pistänyt pahakseni, vaikka olisihan siitäkin ollut mukava tietää aiemmin, jotta olisi voinut suunnitella pidemmän reissun sille ajankohdalle. Ylipäänsä kukaan ei tiedä täällä mistään virallisesta mitään, ja kysyjää pompotellaan mieluusti luukulta luukulle omaa vastuuta pakoillen.

Kiinaan opiskelemaan lähtevän kannattaakin valmistautua erityisen pitkällä pinnalla, ja varsinkin kielen opiskeluun kannattaa myös panostaa alusta alkaen.

Tänään on muuten 2/4 loppukokeesta ohi! Nätisti sanottuna, en ehkä loistanut kummassakaan tämänpäiväisessä kokeessa. :-D Huomenna neljältä alkaa L-O-M-A!

lähde