Anni Kiina-koulussa: Mitä tuli opiskeltua?

Aloin kokoamaan perjantai-illan ratoksi vähän ajatuksiani syksyn arkiaamujen piristyksestäni, koulunkäynnistä. Postaus alkoi yllättävän nopeasti saada melko massiiviset mitat, joten palasiksi pilkkomisen jälkeen parin seuraavan päivän aikana seuraa hurjan jännä postaussarja: Anni Kiina-Koulussa! Kuulen riemunkiljahdukset tänne asti. 

En ole liiemmin kertonut teille koulukäynnistä täällä, vaikka se toki olikin se perimmäinen tarkoitus, jonka takia tänne Kiinaan pääsin lähtemään. Niille, joita sepustukset erilaisista jännittävistä kursseista ja kiinan kielen hienouksista ei juurikaan hotsita, on tarjolla aiheeseen täysin liittymättömiä joulu-teemaisia kuvia.

Cartierin joulupuu

... ja Heinekenin vastaava!

Aloitetaan sillä, että minulla oli tänään viimeinen kiinan tunti tässä maassa tällä erää. Ensin pienet sille; JEEEEEEEEEEEAAAAH! Toki vielä maanantaina ja tiistaina pitää mennä sykkimään yhteensä neljä koetta alta pois, ja sitten on nämä opinnot loppuun taputeltu.
 
Opiskelin siis Shangai University of Finance and Economicsissa tämän syksyn. Koulun nimi viittaa harhaisesti siihen, että olisin tosiaan opiskellut tässä opinahjossa juurin pääainettani taloustiedettä ja sivuainettani rahoitusta, mutta ehei, lankaan menitte. Minulla ei ole ollut tänä syksynä yhden yhtä taloustieteen kurssia, ellei sitten tinkimisen-käytännön-alkeita lasketa.

Swarowskin kivillä koristeltuja pinguja ja jääkarhu. Miten ne nyt samalla jäälautalle eksyivät?!

Päädyin siis opiskelemaan pelkän 20 opintopisteen arvoisen kiinan alkeet –kurssikokonaisuuden. Tämä on koostunut seuraavista kursseista:

•   Tīnglì eli kuuntelu. Oppitunteja on 4 x 45min viikossa ja joo. Tämä ei ole ollut kovin kivaa. Kiinan kuuntelu on melko haastavaa. Tunteja on vetänyt aika hissukka, englantia lähes täysin taitamaton nainen, jolta ei ole auttanut kysyä yhtään mitään. Kielimuuri on noussut usein vähän turhankin korkeaksi välillämme. Näille tunneille olen meinannut nukahtaa useimmiten ja tältä kokeelta en odota mitään. Välillä kuunteluista on tajunnut aika hyvinkin jotain, mutta useimmiten ei mitään. Ylppäreistä tutut ABBA-ACDC -riimit naftaliinista esiin vain.
  

• Yuèdú eli lukeminen. Lempparituntini, josta olemme päässeet nauttimaan kuuden 45min mittaisen session verran viikossa. Lukemisen tunteja on vetänyt kolmikymppinen mies, jonka nimeä emme ole oppineet tähän päivään mennessä. Mies on kuitenkin hauska, puhuu erittäin hyvää englantia ja osaa opettaa ja vaatii myös meiltä oppimista! Näillä tunneilla olemme edenneet melkoista vauhtia, puolitoista oppikirjaa vähän alle neljässä kuukaudessa. Olemme katselleet myös kiinalaisia elokuvia näillä tunneilla ja muutama meidän luokkalaisista piti myös esitelmän omasta kotimaastaan ja –koulustaan. Tämä oli minun ja Marjon loistava idea, josta luokkakaverit olivat varmasti kiitollisia. :D Oli kuitenkin älyttömän mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Kirgisialaisesta koulutussysteemistä. Lukemisen tunneilla luovuimme myös melko nopeasti pinyineiden, eli länsimaisten kirjainten käytöstä. Tunnit ovatkin menneet aika tehokkaasti arvaillen, mitä opettaja valkotaululle on piirrellyt. Nyt näin muutaman kuukauden opintojen jälkeen voin suureksi ylpeydenaiheekseni kuitenkin ilmoittaa osaavani lukea erittäin alkeellista ja sanavarastollisesti rajoittunutta kiinaa ihan niillä merkeillä kirjoitettuna.
  

• Kouyu eli puhuminen. Tämä on ollut täyttä kamaluutta myöskin kuuden 45 minsan setin verran viikossa. Syytän näistä fiiliksistä vihreähampaista päällepäin ihan normaalia melko nuorta naisopettajaa, joka on saanut minut älyttömän epävarmaksi kiinan puheen tuottamisen kanssa. Kiinan kielessähän on todella tarkkaa ääntäminen ja äänenpainot. Suomalaiselle tasapaksua muminaa tuottavalle kaverille tämä on melko vaikeaa. Erilaisia äänteitä voidaan ääntää viidellä eri tapaa; neutraalisti, tasaisesti (niinpä, mikä helkkari on neutraalin ja tasaisen ääntämisen ero?!), nousevasti, niiaavasti ja laskevasti. Sanan merkitys muuttuu täysin äänenpainon perusteella. Ja minähän en niitä ilmeisesti osaa ollenkaan ja sen myös opettaja tehnyt selväksi.
  
  Lisäksi tunneilla edetään niin älytöntä vauhtia, jossa vain jo aikaisemmin kiinaa opiskelleet pysyvät mukana (Tämän kurssin piti olla 0 tason opiskelijoille, ei teille, jotka hallitsitte jo alkeeet! Te masennatte meidät täyden nollan arvoiset opiskelijat!). Lisäksi opettaja itsekin papattaa sellaista vauhtia kiinaa, ettei ole toivoakaan pysyä perässä saatika kyetä reagoimaan hänen esittämiin sarjatulikysymyksiin. Hätääntyneen ilmeeni nähdessään, ope luonnollisesti vain hymyilee leveästi, tunkee kasvonsa minun kasvoihin kiinni ja toistaa kysymyksen kovempaan ääneen. Ja kun en edelleenkään tajua, hän naureskelee sitten näiden tyyppien kanssa, jotka ovat kaiken ymmärtäneet. :D:D Joo-o. Puhekokeeseen olen päättänyt opettella erittäin sujuvaksi lauseen:” Wǒ tīng dào, dànshi wǒ bù dong nǐ de wèntí” eli ”kuulen, mutta en ymmärrä kysymystäsi”.
  

• Hanzi eli kirjoittaminen. Merkkien vääntämistä on vain kerran viikossa puolentoista tunnin ajan ja täytyy kyllä sanoa, että tämä tunti on ollut turhista turhin. Opettaja puhuu tosi huonoa englantia ja on ihan kujalla jatkuvasti. Kun häneltä jotain kysyy tai ylipäänsä avaa suunsa, on open yleisin reaktio:”Aaaaaa….” ja hämmentynyt ilme. Merkkien piirtämistä näillä tunneilla ei ole oikeastaan juuri opeteltu. Täytyy sanoa, etten edes tiedä, mihin nämä tunnit käytettiin. Mitään ei ainakaan jäänyt käteen. Paitsi paine opiskella nyt itsenäisesti kasa merkkejä koetta varten.
  
  

  

  Petteri Kristallikuono

  
  
  Kerronpa muuten vielä nopeasti ajatusprosessin, joka jokaisen merkin kohdalla täytyy tehdä ennen ääneen puhumista:
  1. Näet merkin; hämmennyt.
  2. Muistat hämärästi nähneesi kyseisen koukoro-viiva-sutaisu –sekamelskan jossakin. Et tosin muista missä.
  3. Ellet muista tarkalleen merkin pinying- eli länkkäriaakkoskirjoitusasua sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa pläräämään kaikkien mahdollisten tekstikirjojen sanastoja läpi ja koettaa spotata satojen merkkien joukosta juuri tämä merkki. Tai sitten kysyt vain osaavammalta kaverilta tai opelta.
  4. Kun merkin länkkäriulkoasu on selvillä, tulee muistaa/löytää myös toonit, eli äänenpainot kohdilleen.
  5. Olet valmis ääntämään sanan! Melko varmasti äännät sanan ensimmäiset viisi kertaa täysin väärin, jolloin kukaan kiinalainen ei tajua, mitä olet sanomassa.
  6. Hyvä olisi ehkä myös osata kääntää sana englanniksi, jotta voit kommunikoida sanasta luokkakavereidesi kanssa ja siitä toki vielä usein suomeksikin, jotta tajuat itsekin mistä tässä nyt oikein praatataan.
  7. Nyt oletkin valmis siirtymään seuraavaan sanaan ja eipä aikaakaan (…), kun sinulla on lause kasassa!

Suomi-porukan pikkujoulutarjoiluja puolentoista viikon takaa. Ilman Kampradin Ingvarin puotia olisi varmaan glögit ja piparit jääneet tänä vuonna saamatta.

Seuraavassa osassa kerron sitten miksi kiinaa kannattaa opiskella, vai kannattako ylipäänsä. Ja miten kiinan opiskelusta saisi jotain irtikin. Ehkä jo parin päivän päästä voin kirjoitella jotain jännempääkin.

PS. 6 päivää Thaimaaseen!

PPS. Wordilla näpytelty teksti ei pelaa ollenkaan nyt yhteen tämän Bloggerin alustan kanssa... Yritin kyllä säätää ulkoasua paremmaksi, mutta eeeeeei kestä enää hermot!