Jos satuit lukemaan edellisen kirjoituksen opiskelemistani kiinan kursseista, saatoit ehkä panna merkille ehkä hiukan kielteisen äänensävyn opintojani kohtaan. Kiinan opiskelu ei todentotta ole ollut ehkä lempiasiani tässä maassa. Jatketaampa tätä hulvatonta sarjaa "Anni Kiina-koulussa" positiivisesta näkökulmasta tuotetulla selvityksellä, miksi kiinaa ei kannata opiskella.
Tutustuin itsenäisyyspäivän juhlissa oululaiseen Lauriin, joka mainiossa blogissaan kirjoitti osuvasti miksi kiinaa EI kannata opiskella. Lauri tosin jatkoi omassa bloggauksessaan yhtä kattavasti, miksi kieltä kannattaa opiskella ja miten kannattaa opiskella - minä keskity nyt vähän enemmän tähän negatiivissävytteiseen puoleen. :D Käykää ehdottomasti lukemassa myös Laurin tuotos. Lainaanpa nyt suoraan Lauria:
"Alotetaanpa vähän nekatiivisella sävyllä: älä opiskele kiinaa, jos
- haluat vaan kokkeilla kuinka vaikiaa se on
- et aio tulevaisuuessa käyttää kieltä mitenkään
- jos kiinalaiset ihimiset ärsyttää jo suomessa
- et aio satsata opiskeluun kunnolla
- jos et oo kärsivällinen"
Voin täysin allekirjoittaa Laurin viisaan
yhteenvedon. Ensinnäkin kyllä, kiina on saamarin vaikea kieli. Toki tämä fakta
oli tiedossa tänne maahan saapuessakin, mutta silti kielipäältäni vedettiin
aika tehokkaasti matto jalkojen alta.
Toiseen kohtaan viitaten, keksin helposti noin tuhat parempaa tapaa viettää aikaani, kuin tankaten harakanvarvasmerkkejä ja toistaen ihan samalta kuulostavia sanoja. Jotta kiinaa jaksaa opiskella, kannattaa ehdottomasti mielessä olla jokin selkeä tavoite ja päämäärä. Toki maailmassa mandariinikiinaa puhuu yli miljardi ihmistä, joten karkeasti sanoen joka kuudennen maapallon ihmisen kanssa pitäisi juttu luistaa kiinan kielellä. Mutta tosiasiassa jos aion asua länsimaissa, monen muun kielen taitaminen on huomattavasti hyödyllisempää. Mutta, koska minulla ei ole hajuakaan, missä tulen tulevaisuudessa asumaan, tai minkämaalaisten ihmisten kanssa tulen työskentelemään, ei kiinan kielen taitaminen ehkä olekaan niin tarpeeton veto...
Ja niin, kiinalaisten ihmisten ärsyttävyys. Minua eivät kiinalaiset Suomessa ollessani vielä ärsyttäneet, lähinnä heistä irtosi huumoriarvoa mm. kiinalaisvaihtareiden sekoillessa kouluruokalassa (kokonaisten leipien varastaminen, salaattien juomalaseihin tunkeminen jne.) ja tietenkin samanlaisissa lippiksissään parveilevat turistiryhmät saivat hymyn huulille. Tuo hymy hyytyi aika nopeasti shanghailaisiin kiinalaisiin törmätessä. En tiedä, haluanko edes puhua kiinaa yleisesti ottaen näin ikävien ihmisten kanssa. Kiinalaiset ovat siis hyvin potentiaalisia ärsyttäjiä hyvin erilaisine käytöstapoineen.
Ja satsauksen opiskeluun – kiinaa ei opi, ellei sitä todella halua oppia ja ellei siihen panosta. True story.
Olen 22 vuotisen elämäni aikana olen tullut opiskelleeksi aika kattavastikin kieliä (englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa ja ranskaa) ja olen ottanut ilolla vastaan kaikki tarjotut mahdollisuudet syventää kielitaitoani. Kielten opinnot ovat sujuneet ihan mallikkaasti, mikään kieli ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikea eikä minkään kielen opiskelusta ole tullut pakkopullaa, ei edes pakkoruotsista. Okei, saksan kanssa oli vuosien ajan melkoista väsytystaistelua, mutta siitäkin selvittiin.
Mutta sitten tämä kiina. Nyt on kysytty motivaatiota. Ja kärsivällisyys. Kun tiedän olevani tässä maassa vain muutaman kuukauden, on tuntunut välillä turhauttavalta piirrellä mitä ihmeellisimpien sanojen merkkejä, kun oikeasti haluaisin vain oppia puhumaan auttavasti. Kielten opiskelussa pitää olla pitkäjänteisen suunnitelmallinen, ja horisontin tulee olla pitkä. Kerralla päähän kaadettu iso satsi uusia sanoja ja kielioppia katoaa alta aika yksikön, kun kieltä ei tule enää yllättäen käytettyä. Valitsinkin kevääksi Vaasaan kiinan jatkokurssin, jottei tämänsyksyinen työ valuisi ihan heti Thaimaan aaltoihin.
Kieliä kannattaa opiskella – olen allekirjoittanut tuon lauseen päässäni tuhottoman monta kertaa. Tämä ajatus mielessäni jatkan kokeisiin valmistautumista; kyllä nämä opinnot vielä rikastuttavat tulevaisuuttani jollain tapaa. Mieluusti konkreettisesti. :D
Toiseen kohtaan viitaten, keksin helposti noin tuhat parempaa tapaa viettää aikaani, kuin tankaten harakanvarvasmerkkejä ja toistaen ihan samalta kuulostavia sanoja. Jotta kiinaa jaksaa opiskella, kannattaa ehdottomasti mielessä olla jokin selkeä tavoite ja päämäärä. Toki maailmassa mandariinikiinaa puhuu yli miljardi ihmistä, joten karkeasti sanoen joka kuudennen maapallon ihmisen kanssa pitäisi juttu luistaa kiinan kielellä. Mutta tosiasiassa jos aion asua länsimaissa, monen muun kielen taitaminen on huomattavasti hyödyllisempää. Mutta, koska minulla ei ole hajuakaan, missä tulen tulevaisuudessa asumaan, tai minkämaalaisten ihmisten kanssa tulen työskentelemään, ei kiinan kielen taitaminen ehkä olekaan niin tarpeeton veto...
Ja niin, kiinalaisten ihmisten ärsyttävyys. Minua eivät kiinalaiset Suomessa ollessani vielä ärsyttäneet, lähinnä heistä irtosi huumoriarvoa mm. kiinalaisvaihtareiden sekoillessa kouluruokalassa (kokonaisten leipien varastaminen, salaattien juomalaseihin tunkeminen jne.) ja tietenkin samanlaisissa lippiksissään parveilevat turistiryhmät saivat hymyn huulille. Tuo hymy hyytyi aika nopeasti shanghailaisiin kiinalaisiin törmätessä. En tiedä, haluanko edes puhua kiinaa yleisesti ottaen näin ikävien ihmisten kanssa. Kiinalaiset ovat siis hyvin potentiaalisia ärsyttäjiä hyvin erilaisine käytöstapoineen.
Ja satsauksen opiskeluun – kiinaa ei opi, ellei sitä todella halua oppia ja ellei siihen panosta. True story.
Olen 22 vuotisen elämäni aikana olen tullut opiskelleeksi aika kattavastikin kieliä (englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa ja ranskaa) ja olen ottanut ilolla vastaan kaikki tarjotut mahdollisuudet syventää kielitaitoani. Kielten opinnot ovat sujuneet ihan mallikkaasti, mikään kieli ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikea eikä minkään kielen opiskelusta ole tullut pakkopullaa, ei edes pakkoruotsista. Okei, saksan kanssa oli vuosien ajan melkoista väsytystaistelua, mutta siitäkin selvittiin.
Mutta sitten tämä kiina. Nyt on kysytty motivaatiota. Ja kärsivällisyys. Kun tiedän olevani tässä maassa vain muutaman kuukauden, on tuntunut välillä turhauttavalta piirrellä mitä ihmeellisimpien sanojen merkkejä, kun oikeasti haluaisin vain oppia puhumaan auttavasti. Kielten opiskelussa pitää olla pitkäjänteisen suunnitelmallinen, ja horisontin tulee olla pitkä. Kerralla päähän kaadettu iso satsi uusia sanoja ja kielioppia katoaa alta aika yksikön, kun kieltä ei tule enää yllättäen käytettyä. Valitsinkin kevääksi Vaasaan kiinan jatkokurssin, jottei tämänsyksyinen työ valuisi ihan heti Thaimaan aaltoihin.
Kieliä kannattaa opiskella – olen allekirjoittanut tuon lauseen päässäni tuhottoman monta kertaa. Tämä ajatus mielessäni jatkan kokeisiin valmistautumista; kyllä nämä opinnot vielä rikastuttavat tulevaisuuttani jollain tapaa. Mieluusti konkreettisesti. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti