Edellisten 48 tunnin aikana tapahtunutta:
1. Ravut maistuvat lauantaina paremmalta kuin aikoihin, mutta herääminen sunnuntai- eli lähtöaamuna ei sitten olekaan enää niin herkkua. Reippaana flikkana varaan vielä tunti ennen reissuun lähtöä hotellin ekaksi yöksi Marjolle ja mulle ja isken loputkin, vähäiset kamani laukkuun (suurensuuri matkalaukkuni painoi muuten vain 16kg, success!)
2. Äiti kuskaa matkalaisen Tampereelle asti, josta iskä ja mummu lähtevät kyytsäämään Helsinki-Vantaalle. Tässä kohtaa isä vielä varmistaa, että olisiko sittenkin parempi jäädä kotiin. En muuten jää, vaan chekkaan itseni reissukaiffareideni Marjon ja Tytin kanssa koneeseen kohti Shanghain valoja!
3. Yhdeksän tunnin koneessa huonolla menestyksellä torkkumisen ja viiden aikavyöhykkeen ylityksen jälkeen saavumme pökkeryksissä Kiinaan. Reippaina ja omatoimisina naisina päätämme, että mehän emme altistu heti kättelyssä huijaritaksikuskien armoille, vaan kuljemme Lonely Planetin matkaoppaan vinkkien perusteella Maglev-magneettijunalla kohti keskustaa. Ja sehän sujuu erittäin hienosti! Liput sujuvalla elekielellä ja 300km/h vauhdissa kahdeksassa minuutissa Shanghain keskustanan vaihtamaan metroon. Kun jo hullua vauhtia ilmassa kulkevassa junassa on elämystä kerrakseen, niin metroon siirtyminen vasta kokemus onkin.
4. Ekaan metroon emme pääse, koska emme osaa tunkea tarpeeksi aggressiivisesti laukkuinemme. Astetta päättäväisemmällä otteella survoudumme kuitenkin heti seuraavaan vuoroon. Hienointa matkalla on pieni poika pienenpienineen kilpikonnineen.
5. Ulkoilmaan metrotunneleista noustuamme olemme hikisiä ja hukassa. Heti kättelyssä liikenteen seassa kulkiessa tulee selväksi, että täällä suurin vaara tulee olemaan hullu liikenne. Skootterit, autot, polkumopot ja ties mitkä kulkevat villin lännen säännöillä töötit huutaen..
6. Hotellin aulaan päästyä pikkolo tulee kysymään meiltä varauksestamme. Kun näytän www.booking.com:in kautta tulostettua varaustamme, meidät ohjataan suoraan jonojen ohi 36. kerroksessa olevaan omaan check in:iin. Olemme vähän pöllämystyneitä, mietimme, miksi saamme niin hyvää palvelua. No, eiköhän sitten viimeistään luottokorttilaskun sähköpostiin kilahtaessa selviä, mistä kaikesta meitä on veloitettu. Olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä isooooon huoneeseemme, komealla näköalalla ja suihkulla.
1. Ravut maistuvat lauantaina paremmalta kuin aikoihin, mutta herääminen sunnuntai- eli lähtöaamuna ei sitten olekaan enää niin herkkua. Reippaana flikkana varaan vielä tunti ennen reissuun lähtöä hotellin ekaksi yöksi Marjolle ja mulle ja isken loputkin, vähäiset kamani laukkuun (suurensuuri matkalaukkuni painoi muuten vain 16kg, success!)
2. Äiti kuskaa matkalaisen Tampereelle asti, josta iskä ja mummu lähtevät kyytsäämään Helsinki-Vantaalle. Tässä kohtaa isä vielä varmistaa, että olisiko sittenkin parempi jäädä kotiin. En muuten jää, vaan chekkaan itseni reissukaiffareideni Marjon ja Tytin kanssa koneeseen kohti Shanghain valoja!
3. Yhdeksän tunnin koneessa huonolla menestyksellä torkkumisen ja viiden aikavyöhykkeen ylityksen jälkeen saavumme pökkeryksissä Kiinaan. Reippaina ja omatoimisina naisina päätämme, että mehän emme altistu heti kättelyssä huijaritaksikuskien armoille, vaan kuljemme Lonely Planetin matkaoppaan vinkkien perusteella Maglev-magneettijunalla kohti keskustaa. Ja sehän sujuu erittäin hienosti! Liput sujuvalla elekielellä ja 300km/h vauhdissa kahdeksassa minuutissa Shanghain keskustanan vaihtamaan metroon. Kun jo hullua vauhtia ilmassa kulkevassa junassa on elämystä kerrakseen, niin metroon siirtyminen vasta kokemus onkin.
4. Ekaan metroon emme pääse, koska emme osaa tunkea tarpeeksi aggressiivisesti laukkuinemme. Astetta päättäväisemmällä otteella survoudumme kuitenkin heti seuraavaan vuoroon. Hienointa matkalla on pieni poika pienenpienineen kilpikonnineen.
5. Ulkoilmaan metrotunneleista noustuamme olemme hikisiä ja hukassa. Heti kättelyssä liikenteen seassa kulkiessa tulee selväksi, että täällä suurin vaara tulee olemaan hullu liikenne. Skootterit, autot, polkumopot ja ties mitkä kulkevat villin lännen säännöillä töötit huutaen..
6. Hotellin aulaan päästyä pikkolo tulee kysymään meiltä varauksestamme. Kun näytän www.booking.com:in kautta tulostettua varaustamme, meidät ohjataan suoraan jonojen ohi 36. kerroksessa olevaan omaan check in:iin. Olemme vähän pöllämystyneitä, mietimme, miksi saamme niin hyvää palvelua. No, eiköhän sitten viimeistään luottokorttilaskun sähköpostiin kilahtaessa selviä, mistä kaikesta meitä on veloitettu. Olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä isooooon huoneeseemme, komealla näköalalla ja suihkulla.
7. Saamme LonelyPlanetin suositusten mukaista ruokaa. Tofua, kasviksia ja jotain kalaa löytyy minun lautaseltani. Taidamme maksaa ruuasta vähän liikaakin, noin 8e/pää. Jälkkäriksi haemme hedelmiä ja suuntaamme koomassa päiväunille.
8. Alkuillasta lähdimme katsastamaan Tytin paikallisen tutorin suosittelemaa asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Noin 15min taksimatka maksoi 25 juania eli reilut 3e. Siistissä ja nykyaikaisessa kolmiossa kahdella kylppärillä asusteli jo kaksi hollantilaista poikaa, jotka tulevat myös opiskelemaan samaan yliopistoon. Tarjolla olisi poikien asuntoa vastaava kämppä meillekin. Pojat kehuivat kovasti asuntoa, mutta melkoisen kova hinta, kaikkine kuluineen reilusti yli 400e/kk, sai ainakin minun intoni vähän laantumaan. Päätimme odottaa tiistaihin, ja tarkastaa ensin varaamamme koulun asuntolan, joka tosin tutorin mukaan on ihan karsea.
9. Takaisin hotellin kulmille, nurkkakaupasta 6 juanin(0,75e!) sushilajitelma mukaan ja hotellille taistelemaan nettiyhteyksien ja kämppäasioiden kanssa. Facebookkiin, Bloggeriin (sivustolle, jonka kautta päivitän tätä blogia) jne. on turha kuvitella pääsevänsä. Yhteistuumin tulemme siihen tulokseen, että suihku ja lepo on tänä iltana arvokkaampaa, kuin kaupunkikiertely.
10. Nyt iltayhdeksältä suunnitelman teko seuraavalle päivälle: aamuseiskalta aamiaiselle, yhdeksäksi kirjautumaan koululle ja selvittämään asuntoasioita. Jännityksellä odotamme, onko koulun asuntola asuttava ja ellei ole, mitä sitten teemme. Kiinalaiset sim-kortit pitäisi hankkia ja metrokortteihin ladata matkavaluuttaa. VPN-ohjelmakin olisi kiva saada tietsikkaan. Ja syödä dumplingeja!
Shanghain valot loistavat muuten tuossa parin metrin päässä. Yö on musta ja kuuma, mutta valot kirkkaat – täällä minä nyt tulen asumaan seuraavat viisi kuukautta!
edit. teksti kirjoitettu siis maanantaina 26.8! Kuvat jäi tästä postauksesta ladattavaksi seuraavaan kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti