”Hyi saamari, se on rotta! Me ollaan istuttu sen päällä tässä! Me ei niiiin jäädä tänne!”

Noita suomalaisilla kirosanoilla vahvistettuja lauseita edelsi yksi kokonainen kokemusrikas päivä Shanghaissa. Aamu hotellin lakanoissa ja kiinalaistyyppisellä buffet-aamiaisella valkeni hyvillä mielin. Energiavarastot täysinä lähdimme pakaaseinemme taksilla kohti koulua, jossa oli tänään rekisteröityminen. Päivä oli heti aamusta alkaen kuumankostea, t-paita liimaantui jo ensimmäisen tunnin aikana melko tiivisti kiinni repun alla selkään.

Kouluun ja täpötäyteen kansainvälisten asioiden aulaan saapuessamme ja melko kaaoottista tilannetta hetken seurattuamme, tajusimme pian, että eihän nämä kiinalaiset tajua englantia parhaimmassakin tapauksessa kuin pari hassua sanaa. Ja me emme kommunikoi kiinaa edes sen vertaa. Jotenkin kummassa onnistuimme kuitenkin (ehkä) rekisteröityä kielikursseillemme ja hankkimaan opiskelijakortit. Asunnon hoitaminen olikin sitten loppupäivän vienyt ohjelmanumero.

Olimme varanneet jo Suomesta käsin netistä koulun asuntolasta huoneet. Tiedossa oli, että asuntolan taso on melko ala-arvoinen, mutta hei, neljä kuukautta sitä asuu vaikka päällänsäkin.  Mutta hyvähän niin on sanoa, jos ei ole käynyt Shanghai Univeristy of Finance and Economicsin asuntoloissa. 
Minun huoneeni plussat:
- hinta, vain noin 260e/kk (plus vesi, sähkö ja netti)

-  koulun välitön läheisyys

Ja miinukset:
- Kellarin kostea haju, olisiko jopa ihan kunnon homeen vahva lemu?
- Olematon äänieristys, huoneeni sijaitsee vielä aivan tuloaulan vieressä

-  Olematon ovi ja sen heppoinen lukko, oven taitaa saada auki siihen nojaamalla
-   Epäsiisteys, mistä saan desinfiointiainetta? Miksi maalit rapisevat seinästä?
-   Huoneen sijainti ekassa kerroksessa, joka tarkoittaa usein pieniä eläinystäviä kämppiksiksi. 
-   Sijainti ehkä aavistuksen syrjässä kaupungin kovimmasta sykkeestä

Vaikka kuinka yritin olla positiivinen, niin kyllähän koulun asuntola vain oli ällö. Päätimme siis lähteä saman tien etsimään asuntoa vapailta markkinoilta. Tytti päätti lähteä toiselle yksityiselle asuntolalle, ja minä ja Marjo heitimme reput selkään ja kartat käteen ja lähdimme metrolla kohti keskustaa.

Satuimmekin kävelemään vahingossa asunnonvälitysfirman ohitse, ja pian olimmekin matkalla katsomaan paria kämppää. Skoottereilla. Kahden nuoren pojan kyytsäämänä. Ilman kypäröitä. Niin, liikenne tappaa eniten Shanghaissa. Kävi juu pariin kertaan mielessä. Mutta selvisimme; ilman liikenneonnettomuuksia, sisäelinten ryöstäjä ja raiskauksia.

Asunnot olivat oikein kivoja, mutta hiukan kalliita, noin 6000juania (731e) kuussa. Päätimme miettiä vielä hetken ja lähdimme ostamaan paikallisia puhelinliittymiä. Ne hommattuamme (huoh, kielimuuri), Marjo sai omansa toimimaan hienosti, mutta minun iPhoneni ei ota yhteyttä ollenkaan simiin. Täytyy mennä huomenna kyselemään ChinaTelecomilta. Eikä muuten minun Applen läppärilläkään pääse täällä missään nettiin, sillä minulla ei ole koneella ollenkaan Internet Explorer –selaita. Huoh, toivotaan että sekin selviää.

No, menimme sitten hyödyntämään Starbuckin ilmaista WiFiä ja ottamaan selvää muista vaihtoehdoistamme. Soittelimme parille välittäjälle ja sovimmekin tapaamisen seuralaisvälittäjältä kuulostaneen naisen kanssa aivan Shanghain keskustaan, People’s Squaren nurkille. Ja niin vain tapasimme siellä nuoren tytön (joka äänsi jokainen r-kirjaimen l:länä :D). Hän esitteli meille pari asuntoa aivan ydinkeskustasta, molemmissa oli 5 makkaria. Päätimmekin sitten varata lopulta yhdestä asunnoista huoneet molemmille 2800 juanilla kuussa.

Tämän asunnon plussat:
- SIJAINTI! Aivan ytimessä, pilvenpiirtäjien keskellä
- Turvallisuus, talot ympäröity muurein ja vartioin
- Asunto vasta rempattu, me ekat asukkaat
- Mahdolliset vieraatkin mahtuu
- Ensimmäinen kämppis, indonesialainen nuori insinöörimies Akim kiinankielen- ja erittäin hyvän englanninkielentaitoinen. Ja luotettavan oloinen?

Miinukset:
- Hinta tietty vähän korkeampi

- Matka koululle noin 25min metrolla ja kävellen

- Emme saa takaisin 1,5kk takuuvuokraa, ellemme saa hankittua asuntoon meidän jälkeemme vuokralaista
- Kolme kämppistä Marjon lisäksi
- Luotammeko välittäjään, joka ottaa tietty välityspalkkion…?

Päätimme luottaa ja maksoimme välittäjälle 500 juanin varausmaksun ja menemme huomenna aamulla kirjoittamaan vuokrasopparin.

Asuntolalle yhdeksältä illalla päästyämme menimme Marjon huoneeseen surffaamaan nettiin, jonne Marjo siis pääsee koneellaan. Hän sai myös ostettua jo VPN-yhdeyden, joten pääsimme Facebookiinkin!

Niin ja löysimme Marjon peiton alta kuolleen rotan. Eli täältä asuntolasta on päästävä pois, maksoi mitä maksoi. Onneksi pian alkaa taas Kela muistamaan opintotuin.

Elämme nyt siis jännittäviä aikoja. Katsotaan, milloin saan tämän tekstin nettiin. :D