maanantai 21. lokakuuta 2013

Beijingissä - eka osa!

No nyt seuraakin sitten muutaman seuraavan postauksen ajan vanhoja kunnon perinteisiä matkakertomuksia! Viime viikonlopun reissu oli sen verran tapahtumarikas, joten jaetaan jutut vähän pienempiin osiin. Huanying, matkaan vaan!

Viime viikon torstaina koulun jälkeen otimme suunnaksi Moganshan-reissulta tutuksi tulleella porukalla Pohjois-Kiinan ja tämän maan pääkaupungin, Pekingin. Matkaan olimme varaustautuneet käymällä ostamalla noin 70e/suunta maksaneet junaliput paria päivää aikaisemmin, varaamalla hotellin ja tietenkin käymällä eväskaupoilla.

Innokas matkalainen vielä kotipihassa.
Sain melkein suoristettua jalkani, niin paljon oli tilaa!
 Hyppäsimme luotijunan kyytiin Aasian suurimmalta rautatieasemalta. Olimme hommanneet liput 2-luokkaan, joka osoittautui aivan Suomen valtion rautateiden tasoiseksi matkustusmukavuudeltaan. Jalkatilaa tosin oli enemmän.

Ilma oli saasteista sumea, aurinkokin näyttäytyi oranssina.
Matkalla maisemat eivät päätä huimanneet. Välillä keskeltä ei mitään ilmestyi korkeita identtisiä kerrostalokomplekseja, ja sitten tuli taas vain harmautta. Millaisetkohan ihmiset niissä kerrostaloissa asuvat...? Ja mitä he tekevät elantonsa eteen...? Ei jäänyt aikaa kysyä heiltä, sillä matka taittui yli 300 kilometrin tuntivauhtia.

Pekingin viileyteen pääsimme melkein viiden tunnin junassa torkahtelun jälkeen. Heti taksimatkalla hotellille panimme merkille ensimmäisen merkittävän eron Shanghain ja Pekingin välillä: liikenteessä juuri kukaan ei tööttäillyt! Matkalla ikkunasta tihrustaessa selväksi tuli myös, että Pekingissä ei ole ollenkaan niin paljon korkeita taloja, kuin kotikaupungissa Shanghaissa.  Hotelli paljastui ihan kivaksi, joskin pienenä erikoisuutena huoneissa ei ollut vessoissa ovia ollenkaan ja suihkukoppikin oli rennosti vain keskellä huonetta... Onneksi Marjon kanssa on tullut tässä viimeiset pari kuukautta elettyä sen verran tiiviissä symbioosissa, ettei tämä ihan liikoja tuottanut ongelmia. Mielessä tosin kävi, että mitäköhän sitten, jos olisi esimerkiksi perus turistivatsavaivat iskeneet... :D
Lähikuppilan nopean illallisen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan ja odottamaan ekaaa kunnon turistipäivää!

Perus kung bao chit, leipää ja riisiä.
Aah, hotlan kylpytakki oli mahtava. Tohvelit kans. Vasen polvi taktisesti peitetty, sillä se on vähän ruvella kynnettyäni kivetystä Shanghain päänähtävyys Bundilla viime viikolla lenkkeilessäni... :D
Perjantain päätarkoituksena oli päästä näkemään Taivaallisen rauhan aukio eli Tian'anmen ja Kielletty kaupunki. Aamiaisen kautta lähdimmekin miljoonan muun turistin kanssa kohti näitä kohteita. Sää oli Shanghain helteisiin tottuneelle melkoisen vilpoisa ja ilmanlaatu erittäin huono. Tulipa koettua sekin, että saasteita voi olla ilmassa niin paljon, ettei eteensä näe paria sataa metriä enempää ja että suussa alkaa maistua pahalta saasteiden takia.

Kinuaamiaista.
Kännykkäni ilmanlaatusovellus kertoi tällaista. Ilmanlaatu oli siis älyttömän huono. Suomessa pysytellään pienhiukkaspäästöissä (PM 2,5 -luku) helposti alle kymmenessä...
 Ekaksi suuntasimme siis Taivaallisen rauhan aukiolle, joka on maailman suurin tori. Aukiolla on järkätty jos jonkinmoisia mielenosoituksia, joista ihmisten mieliin on varmasti jäänyt ainakin vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta alkunsa saanut verilöyly. Aukiolle sanotaan mahtuvan miljoona kansalaista ja olihan sitä tilaa tuolla aukealla melkoisesti. Kyllähän me turistit kovasti koetimme aiheuttaa tungosta, mutta sopu säilyi ja turhilta kahakoilta vältyttiin tällä kertaa. Aukion laidoilla olisi tarjolla jos jonkimoista museota Maon maosoleumista lähtien, mutta tällä kertaa otimme suoraan suunnaksi Maon kuuluisan kuvan alta alkaneen Kielletyn kaupungin portit.

Vähän kukkia kansalle.
Näin reippaina retkeiltiin.

Lääniä ja kanssaturisteja riitti!

Meikä ja Mao! Ja se teetetty nahkatakkikin muuten.
Make, meikä, Mao ja Maria.
Ja koko jengi!
 Kiellettyyn kaupunkiin oli saatavilla audio-opastukset suomen kielellä, joten olihan ne hankittava. Kuuloke korvaan, kartta käteen ja kävelemään reilun kilometrin mittaiseen nelikulmion malliseen kiellettyyn kaupunkiin. Audion kertoja oli kiinalainen, jonka aksentti oli sen verran huvittava, että itse asiasisältö taisi jäädä meiltä kaikilta toiseksi. Sen verran kuitenkin selvisi, että Kielletty kaupunki on entisaikojen palatsialue, jolla vain ylimystöön kuuluneet asuivat. Palatsin alueella on 999 huonetta, koska se sattui kai olemaan joku onnen luku.

Innokkaat audion kuuntelijat!
Näitä temppeleitä oli peräkanaa monia, ja joka välissä oli tällaisia isoja aukioita. Sivustoilla oli sitten pienempiä tönöjä ja kujia. Kaikkia taloja yhdisti todella taidokkaat ja yksityiskohtaiset koristelut.
Vähän lepoa pappojen kanssa. Turisteilu väsyttää.

Komeita oli pytingit.





Kaupunki jokseenkin läpi koluttuna ja haikein mielin audiot palautettuamme otimme suunnaksi Kielletyn kaupungin takana olevan Zhongshan-kukkulan, jolta piti olla hienot näkymät kaupungin yli. 
Zhongshan-puiston kukkula ja sen päällä oleva temppeli.

Kukkia toivottamassa hyvää kipuamismatkaa kukkulalle. Portaitaaa!
Reilun vartin kipuamisen jälkeen jouduimme pettymykseksemme toteamaan, että eihän näiltä saasteilta näe yhtään mitään. Käsittämätöntä, miten sakea saastesumu oli!




No, Zhongshan taakse jätettyämme otimme suunnaksi hutong-alueen, eli vanhan hökkeliasutusalueen, joiden kujilta piti TripAdvisorin ja tuttujen suositusten mukaan löytyä kaupungin parhaat pizzat. Ja niin vain löytyikin symppis kotipitsan tyylistä pitsaa tekevä pieni rafla, jossa minä tosin tilasin kasvishampparin. Pitsa oli kuulemma kuitenkin hyvää. 




Mahat täynnä ja jo aika paljon kävelleinä teki mieli ottaa vähän lepoa, ja jotenkin kummassa eksyimme jonkun joen rantaan kattoterassille. Ja kun saimme tingittyä viinipullon kohtuulliseen hintaan, istahdimme alas vilttien alle ja otimme päivälevon.

Ganbei!


Illalla hotellilla käynnin jälkeen otimme suunnaksi Ghost streetiksi kutsutun paikallisten suosiman ravintolakadun. Kadulla oli vierivieressä ravintoloita vaikka kuinka pitkältä matkalta! Ja länsimaisia naamoja tuli vastaan ihan muutama. Tämä muutenkin erottaa Shanghain Pekingistä - siinä missä Shanghaissa länkkäreitä tulee vastaan tuon tuosta, oli Peking selkeästi enemmän kiinalainen.


Moniin rafloihin oli pihalle asti ulottuvat jonot. Jonottajille annettiin alleen jakkarat ja käteen kupillinen auringonkukansiemeniä, joiden kuoria sitten saa aikansa kuluksi syljeksiä pitkin katuja.
Kiinassakin on tällä hetkellä rapukausi käynnissä, sillä sen verran monessa ravintolla rapuja oli tarjolla. Laitoimmekin alkupalaksi muutamat ravut tilaukseen ja rapukekkerit kinu-tyyliin käyntiin. Ensiksi vedimme käsiimme muovihanskat ja sitten lähdimme onkimaan rapuja älyttömän tulisesta kastikkeesta.  Itse ravun liha tosin maistuikin tällä kertaa jollekin muullekin kuin suolavedelle, mutta oli varsinkin saksien aukominen työn ja tuskan takana ilman rapuveistä työskennellessä. Ja mausteiden polttaessa huulia. :D


Sieltä chilien seasta ne ravut löytyi!
Yöllä kun palasimme huoneeseen, oli meille tuotu yöpalaa. Pari leivosta, kiinalaisten suosikkipillimaitoa (jota meistä kukaan ei ole uskaltautunut maistamaan) ja tuo merkittävä määrä hedelmiä. Herätyskellot asetettiin soittamaan 5.30, sillä seuraavan päivän kohteena olisi kauan odotettu Kiinan muuri...

Kuvat olivat muuten ristiin kaikkien reissulaisten kameroista, eli kiitti Kuutille ja Marialle, Marjolle ja Mikelle ja Elinalle. Suurin osa kuvista on tosin minun iPhonestani ja sen varmaan huomaakin kuvien laadusta.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kinulaiffia!

Vaihtarielämä on ollut viime aikoina melkoista haipakkaa. Viime aikoina päälimmäisenä mielessä ovat olleet tämmöiset jutut:


- Lippuhässäkkä. Kämppikselle tuli enemmän kuin selväksi tuossa reilu viikko sitten, että Kiinan lippu on pyhä ja siihen ei tule koskea. Saatika sitten tuoda asuinalueen porttien lippua nukkuvien vartioiden silmien alta omaan asuntoon… Neljän piinallisen päivän selvittelyjen jälkeen kämppis sai pitää asuntonsa, ei joutunut vankilaan  eikä joutunut kinupoliisien muilutettavaksi. Läheltä kuitenkin liippasi.

- Shanghain nähtävyydet. Sain uusia saksalaisia kavereita ja kävin vierailemassa viime viikolla kaksimetrisen Alexin kanssa Yuyuanin puutarhassa, joka on yksi Shanghain päänähtävyyksistä. Alex oli lyödä päänsä mataliin tunneleihin vain noin viisitoista kertaa. Puutarhasta en ottanut yhtään kuvaa, vaan yritin puhua saksaa. Aika huonolla menestyksellä. Puutarha oli kuitenkin aika tylsä, paljon kiviä ja muutama kiinalainen tönö. Kävin myös nauttimassa korkeakulttuuria M50-taidealueella. Sieltäkään ei ole yhtään kuvaa. Tulin siihen tulokseen, että maalaustaide ei ehkä ole minua varten.

-  Lauantai-koulupäivä. Kyllä, 8.30-15.10 istua tönötettiin lauantaina kiinan tunneilla, koska maanantai oltiin lomailtu. Onneksi sentään iltapäivällä katsottiin kiinalaisen pienensuurenmiehen Jackie Chanin tähdittämä leffa, jonka tärkeänä opetuksena oli, että länsimaat ovat riistäneet Kiinaa mitä julmimmin tavoin.


Suomi-tytöt ja Johannes aus Deutschland.
 - International Birthday Party. Lauantai-illan ohjelmassa oli hirveästi porukkaa vetäneet kolmen italialaistytön synttärikekkerit. Teemana oli oma maa, me Marjon kanssa ylpeinä edustimme Suomea! Hauskaa oli!

- Väsy. Viime aikoina jokainen ilta on venynyt liian pitkäksi. Venyttäjinä ovat olleet niin perhedinnerit kämppisten kanssa, sosiaalisen elämän ylläpito, paperiasioiden hoito kuin oma tyhmyyskin olla menemättä nukkumaan tarpeeksi aikaisin. Ja sitten aamulla on kärsitty.

Katukeittiöiden kasvisnuudeleita on tullut syötyä aika monta kertaa. Hyvää ja halpaa!
Halvan ruuan vastakohtana melkein 10 euroa maksanut nälän jättänyt länkkärisalatti.
        -  Kiinan opinnot. Ensi viikolla on koeviikko. Luvassa puhe-, kuuntelu- ja kirjoituskoe. Aikaa kokeisiin valmistautumiseen ei ole, ja kunnon vaihtarin tavoin en ole juurikaan vapaa-ajallani täällä kouluun panostanut. Katsotaan mitä tapahtuu.

        - Syksy! Maanantaina oli vielä 30 astetta lämmintä ja hirveä kuumuus, mutta eilen tiistaina sai vetää illalla uuden nahkatakin päälle ja farkuissa ei tullut yhtään kuuma. Oi onni ja autuus! Muut kirosivat säätä, minä oli onnessani huiviini kääriytyneenä. Ei enää shortseja! Milloin pääsee hiihtämään?!

  - Puolimaraton. Kävin sitten ilmoittautumassa sille 1. joulukuuta juostavalle (saaste)puolimaratonille. Tapahtuman nettisivuilla painotettiin erittäin huolella, että osallistumaan ei pääse ilman lääkärin lausuntoa juoksukyvykkyydestä. Sellaistahan minulla ei ole, eivätkä muiden samana vuonna suoritettujen kisojen ajatkaan kuulemma kelpaisi. Menin kuitenkin ilmoittautumispaikalle ja kysyin, että täytyykö minun todella käydä lääkärillä tätä varten. Virkailija sanoi vain topakasti ei ja otti rahani vastaan. Osallistumismaksu oli 150 juania eli vähän alta 20e. Paikalliset pääsevät juoksemaan 50 juanilla. Nyt pitäisi enää vaan treenata.

Ilmoittautuminen tuli hoitaa itse menemällä ihan maratonia varten pystytettyyn toimistoon.
      - Perheloma Thaikuissa. Iloisena uutisena tuli, että perheeni Suomesta reissaa myös jouluksi Thaimaaseen. Laitoin heti tilaukseen jälkiuuniruisleipää joulupöytään.


 - Viisumi. Viisumiasiatkin selvisivät ja passi on taas kirjoituspöydän laatikossa. Nyt pääsen takaisin Thaimaasta vielä Kiinaan. Jes.

- Peking. Täytyykin muistaa ottaa se passi sieltä laatikosta, sillä huomenna iltapäivällä hyppäämme kuuden hengen porukalla Pekingiin vievään luotijunaan. Luvassa hc-turistimatkailua sunnuntaihin asti. Kiinan muuri, Kesäpalatsi, Tian’anmenin aukio, Kielletty kaupunki ja mitä näitä nyt on. Kerron sitten ensi viikon alussa, mitä tuli nähtyä. Ja hotelliaamiaisella syötyä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Maisemia!

Suurkaupunkimaisemakuvia viime viikolta, olkaa hyvät!

Maisema torstain drinkkipaikalta, ihan ok.
Lyhtydrinkeillä.
Ja vielä kerran; drinkit ja maisema.

Uuden saksalaiskaverini huoneen näkymissä ei myöskään ole valittamista...

Marjo löysi käsittämättömän hienot maisemat tarjoavan kattoterassin. Minä asun noissa etualalla olevissa "matalissa" taloissa.

Tässä minä nyt pönötän. Taustan korkein talo on Marriot-luksushotla. Eli Mordor-talo. Sen avulla suunnistan kotiin.

Yritin olla vähän rennompi kuvassa.

Isoja teitä ja paljon taloja.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kiitosta vaan!


Pidin kiinalaisia ennen tänne tuloani melkoisen pidättyväisenä kansana. Tunnollisina ihmisinä, jotka puurtavat kellon ympäri valittamatta mistään. Palvelualttiina, hymyilevinä ja auttavaisina. Pian pari kuukautta kiinalaisten elämänmenoa tarkkailleena olen joutunut toteamaan ennakkoluuloni vääriksi. Kiinalaiset, tai ainakin shanghailaiset, ovat länsimaisen kasvatuksen saaneen näkökulmasta käsittämättömän huonotapaisia!

Sylkeminen. Kiinalaiset räkivät joka paikassa ja ihan minne sattuu. Metroon, keskelle katua, hyvä ettei ihan liikkeisiin sisällekin. Oikeaoppinen kiinalainen räkäisy on ihan sellainen kunnon klimppi, ei mikään pieni pärskäisy. Ja kaikki räkivät, myös fiinit korkokenkänaiset merkkilaukkuineen.

Lasten pissattaminen. Pikkulapsilla ei ole täällä vaippoja, vaan halkiohousut. On sitten näppärä pissata ihan missä vain. Kohteliaimmat vanhemmat tosin nostavat lapsensa roskakorien päälle hoitamaan hommansa. Näin esimerkiksi Ikeassa.

Käsihygienia. Kiinalaisissa vessoissa ei ole useinkaan kunnollisia käsienpesumahdollisuuksia. Jos on vettä, niin ainakaan saippuaa saatika käsien kuivausmahdollisuutta ei ole. Ja näillä samoilla käsillä on ihan okei kaivaa metrossa nenää/korvia/hampaita/pyyhkiä räkää.

Päin käveleminen. Kiinalainen ei väistä. Kiinalainen törmää. Eikä pyydä anteeksi. Eikä anna tilaa.

Etuilu. Kiinalainen ei malta odottaa vuoroaan, vaan häikäilemättömästi täyttää pienenkin raon jonossa. Juuri sen siitä sinun edestäsi. Eikä pyydä anteeksi sitä.

Salavalokuvaus. Kiinalaiset tykkäävät ottaa kuvia. Kuvia sinusta, vaaleasta isokokoisesta länsimaalaisesta, jonka silmät on niin ihmeellisen pyöreät. Useat kuvienottajat yrittävät kohteliaasti ottaa kuvansa salaa kännyköillään, mutta luonnollisesti salaman välkähdys tai viimeistään kameran ääni paljastaa salakuvaajan. Toiset taas ottavat kameransa ihan häpeilemättä esille ja zoomailevat meitä outouksia. Kysymättä lupaa kuvaukseen.

Tööttääminen. Kiinalainen liikenne on ihan oma lukunsa. Melkoinen kaaos. Kaaokseen ja siihen, että kukaan ei väistä toisiaan vielä tottuu, mutta tööttäily. Aivan asiaton tööttäily on jotain ihan käsittämätöntä.

Ruokailutavat. Mitä parempaa ruoka on, sitä enemmän kiinalainen maiskuttaa, ryystää ja tuottaa ääntä syödessään. Mitä enemmän kiinalainen sotkee, sitä maittavampaa ruoka on ollut. Ja ruokaahan pitää aina tilata ihan hullut määrät ja jättää sitten puolet, sillä tyhjät lautasethan ovat merkki siitä, että ruokaa ei ollut tarpeeksi.

Peruskohteliaisuudet. Kiinalaiset eivät turhia kiittele, saatika sano ole hyvä tai pyydä kohteliaasti mitään. Asiat hoidetaan suorin sanoin, turhia hienostelematta.

Täytyykin pitää huolta, etten omaksu liikaa näitä shanghailaisten tapoja, ettei tule sitten koto-Suomessa ongelmia...

maanantai 7. lokakuuta 2013

Lomat lusittu

Taisin hiukan tuossa uhkailla, etten poistuisi loppulomalla enää minnekään kämpältä. Purkaessani kuvia puhelimesta koneelle paljastui, että onhan tässä jotain tullut kuitenkin tehtyä. Vaikka enimmäkseen on kyllä ihan todentotta tullut otettua rennosti ja voitua tukevasti. Antaa laadukkaiden kännykkäkuvien kuitenkin kertoa muutamista hetkistä.


Kangasmarkkinoilta hain tilaamani paidat, jotka osoittautuivat tosi hyviksi. Lisäksi laitoin tilaukseen konjakinruskean nahkatakin. Tuollaisen, joka on tuon oikeassa reunassa olevan punaisen takin vieressä. Saan takin lauantaina, toivottavasti se on priima!
Hypättiin yksi ilta Marjon kanssa vain satunnaiseen paikallisliikennebussiin. Vähän taisi ilmeestä päätellen jännittää matkailu kohti tuntematonta. Tajusimme bussin pian kaartavan ulos meidän kartoiltamme, joten hyppäsimme ulos ja käppäilimme kotiin.
Lenkkeiltyäkin on tullut juuri sen verran, että voi sanoa urheilleensa.
Ja niitä ilotulituksia käytiin katsomassa. Oli muuten elämäni övereimmät ilotulitukset! Aivan tajuttoman, älyttömän, sikahienoja paukkuja räjäyteltiin taivaisiin. Mutta ei kai sitä vähempää voisi kyllä odottaakkaan näiltä ilotulitteiden keksijöiltä.
Tehtiin myös excursio tuttuun ja turvalliseen Ikeaaan!
Lihapullat oli just samoja kuin Suomessa. Olin rohkea ja otin vihreää mehua, joka oli onnekseni kiivistä puristettua. Ja ruokadiiliin kuului vielä pala tiramisu-kakkua. Kyllä kelpasi! Ja jonotettiin ruokaa muuten ainakin puoli tuntia.
Kiinalaisilla oli mukava tapa ottaa melkoisen rennosti huonekaluosastoilla. Monet nukkuivat nojatuoleissa ja suuri osa ihmisistä oli selkeästi tullut vain viettämään aikaa tavarataloon. Maassa maan tavalla, mekin otettiin ruokalepo.
Ja ostoksia! Leipää en ole ostanut täällä kertaakaan, nyt teki mieli näkkäriä! Ja sen päälle lohitahnaa. Ja irtokarkkeja oli saatava kalliista hinnasta huolimatta. Ja maljakko. Ja kynttilä, koska no. Ne oli siinä kassojen vieressä.
Maljakkoon ostin kotikujalta ison nipun neilikoita (...?) parilla eurolla. Kyllä nyt kuulkaas kelpaa!
Perjantaina oltiin kavereiden kanssa kansainvälisessä Perry's baarissa. Näin koko illan aikana ehkä alta kymmenen kiinalaista. Melkoista vaihtelua. Marjon ja mun välissä kämppis-Joey. Tosi hauska ilta!
Perry's:in jälkeen käytiin vielä katsomassa yhtä yökerhoa, jonka musiikki oli niin lujalla, että korviin alkoi sattua. Peruskiinameno siis, mitä enemmän melua, sitä enemmän melua! Päädyttiinkin sitten kadulle yöpalalle. Kadulle oltiin aseteltu ties minkälaisia vartaita ja niistä sai sitten valita haluamansa, jonka sitten grillimaisteri valmisti hätsynpikaa.
Tässä loppuviikosta Fitow-taifuuni on koko ajan ollut lähestymässä meitä. Kotoa on tullut huolestuneita viestejä, mutta me emme ole kyllä huomanneet täällä mitään kummoista. Hiukan sumuisempaa on ollut ja tänään maanantaina on satanut koko päivän ja siinä se. Melkein jopa olen vähän pettynyt.
Marjon kanssa iltalenkillä iski nälkä, jonka tyydytimme kunnon Subway-leivillä! Ateriointimaisemissa ei ollut valittamista. Tuli tuossa istuskellessa mietittyä, että täällä minä vain lenkkeilen tämän miljoonakaupungin päänähtävyyksillä, joita jotkut ihmiset tulevat varta vasten katsomaan tuhansien kilometrien päästä.
Luksusautoja tulee vastaan jatkuvalla syötöllä. Tämmöisiä vähän erikoisempiakin, kuten tämä sähkönsiniseksi teipattu Maserati.
Ja lisää ruokaa. Sain yhden elämäni parhaista pitsoista lounaaksi tänään maanantaina. Täydellinen pohja.
Ihan vähän kävin kaupoillakin Marjon kanssa, kun odotimme kavereita lounaalle. Eikö ole kivan näköinen ja ennenkaikkea värinen villakangastakki? Tästä ompelijalle vähän idiksiä. Takki jäi kauppaan, mutta olalla olevan laukun ostin. Käytin tähän asti pelkästään selkäreppua ja tuota Keski-Suomalaisen kangaskassia koulussa ja arkena, kun tarvitsin enemmän tavaraa. Laukun osto erittäin tehokkaasti itselle perusteltu.
Vai teettääkö sittenkin fuksianpinkki tai oranssi villakangastakki...? Hmm.
Ja juuri tällä hetkellä näyttää tältä. Pitäisi kirjoitella vielä yksi kiinan aine huomiselle aiheesta "Wo shengbing le" eli olin kipeänä. Kyllä tämä viime tippa aina on se tehokkain aika saada aikaiseksi yhtään mitään. :D


torstai 3. lokakuuta 2013

Kiinalaisia joka puolella

Agorafobia, eli suurten ihmismassojen pelko oli iskeä tänään. Kiinassahan juhlitaan tämä viikko maan itsenäisyyttä ja koko maa reissaa loman kunniaksi. Shanghai on jumissa kiinalaisturisteista. Metro on täynnä ja jalkakäytävät tukossa. Liikenteessä ihmiset tekevät jos mahdollista vielä normaaliakin hasardimpia ratkaisuja ylittääkseen teitä tai tehdäkseen itselleensä tilaa. Kaikki turistikohteet ovat enemmän kuin täynnätukossajumissa. Ihmiset kulkevat karttojesan kanssa kamerat ojossa ja krääsäkauppiaat ottavat tästä kaikesta ilon irti.





Jonoa Dior-näyttelyyn. Museoon on matkaa kotiovelta 5 minuuttia, joten ehkäpä parin viikon päästä uusi yritys.
Kyllähän minä tiesin tämän, mutta lähdin silti kaupungille aamupäivästä kävelemään. Kun kulmani alkoivat liikaa kurtistua ihmismassoihin ja onnettomiin suunnistustaitoihini, tajusin olevani ruuan tarpeessa. Kaivoin tärkeän lempiopukseni, Lonely Planetin matkaoppaan, esille ja löysin sieltä Shanghain vanhimman kasvisruokapaikan osoitteen.



Ja raflahan paljastui olevan vanhan kaupungin alueella. Ja niillä kujilla oli ihmisiä. Paljon. Liikaa. Massan mukaan jouduttua, oli siitä vaikea päästä irtautumaan. Ruoka jäi syömättä ja oli pakko päästä väljemmille vesille.  




Kotona omassa huoneessa on ihanan hiljaista. Pysyn täällä loppuloman!

Paitsi että illalla menemme katsomaan isoa ilotulitusspektaakkelia Pudongin puolelle Century Parkiin. Siellä tuskin on paljoa ihmisiä. Eipä vissiin!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Hei hei, mitä kuuluuu?

Tänne kuuluu hyvää. Päivärytmi on nyt aivan sekaisin ja jouduin ihan miettimään, mitä päivää tänään eletään. Hmm, tiistaita. Kerrataanpa vähän mitä tässä on tapahtunut.

- Keskiviikkona oli jälleen ladies night –ilta ja perinteisten manikyyrien ja kotiin (tälle kertaa ITSE!) kannetun ruoan jälkeen suuntana oli Shangi La –hotellin huikeat valomerimaisemat ja ilmainen shampanja.

Pudongin puolelta maisemat Puxille
Skål!
- Torstai-illalla löysimme Marjon kanssa Simply Thai –nimisen thaikkuketjuravintolan. Menut eteen saatuamme iski hirveä ongelma; mitä tilata, kun kaikki näyttää ja kuulostaa niin hyvältä?! Rafla oli selkeästi länsimaisten suosiossa, joka näkyi myös vähän korkeammissa hinnoisssa.

Munakkaan sisältä paljastui paistettuja katkisnuudeleita.
- Perjantaina kävin koulun jälkeen kiertelemässä kaupungilla ja tulin siihen tulokseen, että shoppailu kunnon perinteisissä kaupoissa täällä on kamalaa, enkä harrasta sitä enää. En ainakaan hetkeen. Eikä nyt sillä, että olisin aiemmin pitänyt shoppailua harrastuksenani...

- Perjantai-iltana menimme ensin Suomi-porukalla syömään jo aiemmin hyväksi todettuun intialaiseen Kebabs on the Grilleen happyhourin puolikkaiden hintojen kunniaksi ja sen jälkeen Shanghain Finnish Business Councilin järjestämiin illanistujaisiin Cotton’s nimiseen ravintolaan/baariin. Cottonsilta jatkoimme vielä moikkaamaan etelä-afrikkalaista viinintuottajaystäväämme lasillisten merkeissä, mutta kotona olin jo hyvissä ajoin nukkumassa.

- Lauantain ohjelmassa oli Mr. Pancake –niminen aamupalaravintola. Mustikkapannarit oli hyviäää!


- Pannareilta otimme suunnaksi South Bund Fabric Marketsin kangasmarkkinat. Sain kaverikseni toisella kampuksella opiskelevan Tytin. Markkinat olivat kolmikerroksinen sokkeloinen iso tavaratalo täynnä pieniä kojuja täynnä vaikka mitä ompelevia räätäleitä. Pääpaino suurimmassa osassa kojuja oli puvuissa, takeissa, jakuissa ja mekoissa. Itse laitoin pari paitaa tilaukseen ja ostin pari isoa kashmir-huivia. Kerron markkinoista ja ostoksistani lisää, kun menen hakemaan ostokseni huomenna räätäliltä.

Silkkien väreissä on mistä valita!
- Enkä ole pelkästään syönyt! Lauantai-iltana kutsui lenkkipolut. Tai oikeastaan lenkkikadut. Tai oikeastaan ostoskadut, ravintolakadut, asuinkadut ja ihmisten kansoittamat puistot. Ilma oli kerrankin vähän viileämpi, ja oli oiiiikein mukava juosta ilman tukehtumisen tunnetta.

- Ja sunnuntaiaamuna kutsui koulu! Kiinalaisilla on tapana tehdä viikonloppuisinkin työpäiviä, ja siirtää näitä vapaita sitten muiden pyhäpäivien läheisyyteen. Eli raahauduimme kouluun sunnuntaiksikin.

- Koulun jälkeen lähdimme säätämään viisumiasioita. Niistä olisi kerrottavaa melkoisesti. Yritän tiivistää. Nykyisellä viisumillani pääsen vain kerran maahan, joten tarvitsin lisämaahantulolupia viisumiini. Vielä viime keväänä näitä lisäentryjä oli saanut vain koululle passin viemällä ja oletin jutun olevan edelleen yhtä helppo. No, kesällä viisumilaki olikin yllättäen muuttunut. Tässä syksyn mittaan selvitimme asiaa suomalaisten voimin useaan otteeseen niin koulun kansliasta, suurlähetystä, tutuilta ja tuntemattomilta. Joka paikasta saimme eri infoa asiasta, mutta loppujen lopuksi koulussa oltiin sitä mieltä, että meidän tulee mennä yli 100e kustantavaan lääkärintarkastukseen (joka olisi sisältänyt mm. verikokeet ja röntgenit!) ja sitten anoa opiskelulupaa. Varasin siis kynsin hampain ajan lääkärille sunnuntaiksi. Koulupäivän päätteeksi menimme kertaalleen vielä kinuamaan koulun kansliaan (jossa meitä kahta vaaleaa suomalaistyttöä ei varmaan haluta nähdä enää koskaan…), että emmekö me nyt vain saisi edes yhtä lisäsisäänpääsyä koulun kautta. Ja tiedättekö mitä. Kanslisti otti ja kirjoitti meille laput, jotka oikeuttavat sen lisäsisäänpääsyn. Hohhoijaa, saikohan tämä kanslisti ja koulu jotain provikkaa mahdollisimman monesta oleskeluluvasta ja sairaalakäynnistä?! Suurin osa koulukavereistani nimittäin kävi näin ollen turhaan kiinalaisten piikettävänä ja haki sen oleskeluluvan, vaikka pelkkä yksi huomattavasti halvempi lisäentry olisi riittänyt.

- Sunnuntai-iltapäivä kului sitten ensin tärkeitä asiakirjoja kopioidessa ja Enty and Excit –virastossa Pudongin puolella vieraillessa. Virastossa meistä otettiin kuvat, täytimme henkilötietolomakkeen ja veimme paperimme poliisille hetken aikaa odoteltuamme ja siinä se. Parin viikon päästä saan passini takaisin ja sitten voin reissata täältä maasta pois ja tulla takaisinkin. Tämä lisäsisäänpääsy oli tärkeä sen takia, että pääsen sieltä Thaimaasta vielä takaisin tänne Shanghaihin hakemaan matkatavarani tammikuussa. Ja koska sain nyt vain sen yhden lisäsisäänpääsyn, jää Hongkong välistä.

- Sunnuntai-iltana tulin vähän flunssaan ja ilta meni kotona kökkiessä. Luulin jo olevani teräksestä tehty, sillä kaikki kaverini ovat olleet vuorotellen kipeänä, mutta ei, vahvinkin joutui nöyrtymään kiinalaisten pöpöjen ristitulessa.

Jenkkilinna
- Ja maanantaina taas kouluun! Viimeistä päivää ennen viikon mittaista Golden weekia eli kiinalaista itsänäisyypäiväjuhlaviikkoa. Koulusta otimme suunnaksi Pudongin amerikkalaisen asuinalueen ja Dellan talon. Marjon kaverin Dellan perhe oli lähtenyt täksi viikoksi reissuun, ja olimme saaneet luvan viettää talolla pari päivää koirasta huolta pitäen. Kuuden hengen porukalla teimme maanantai-iltana kunnon ruokaa ihan itse; burritoja, SALAATTIA ja jälkkäriksi omenahyvettä ja ylikallista jätskiä. Ja vielä leffa päälle!

Ruuanlaittoa itse amerikkalaisessa keittiössä.


- Ja tiistaina eli tänään; hyvää itsenäisyyspäivää Kiina! Aamu sujui brunsseillen ja amerikkalaisen asuinalueen hiljaisuutta ihmetellen. Kaikki länsimaalaiset ovat paenneet kaupunkiin ryntääviä kiinalaisturistimassoja, joten aidatulla amerikkalaisella alueella on kuoleman hiljaista!

- Huomenna takaisin kotiin keskustaan ihmettelemään ruuhkia!