Hei hei, mitä kuuluuu?

Tänne kuuluu hyvää. Päivärytmi on nyt aivan sekaisin ja jouduin ihan miettimään, mitä päivää tänään eletään. Hmm, tiistaita. Kerrataanpa vähän mitä tässä on tapahtunut.

- Keskiviikkona oli jälleen ladies night –ilta ja perinteisten manikyyrien ja kotiin (tälle kertaa ITSE!) kannetun ruoan jälkeen suuntana oli Shangi La –hotellin huikeat valomerimaisemat ja ilmainen shampanja.

Pudongin puolelta maisemat Puxille

Skål!

- Torstai-illalla löysimme Marjon kanssa Simply Thai –nimisen thaikkuketjuravintolan. Menut eteen saatuamme iski hirveä ongelma; mitä tilata, kun kaikki näyttää ja kuulostaa niin hyvältä?! Rafla oli selkeästi länsimaisten suosiossa, joka näkyi myös vähän korkeammissa hinnoisssa.

Munakkaan sisältä paljastui paistettuja katkisnuudeleita.

- Perjantaina kävin koulun jälkeen kiertelemässä kaupungilla ja tulin siihen tulokseen, että shoppailu kunnon perinteisissä kaupoissa täällä on kamalaa, enkä harrasta sitä enää. En ainakaan hetkeen. Eikä nyt sillä, että olisin aiemmin pitänyt shoppailua harrastuksenani...

- Perjantai-iltana menimme ensin Suomi-porukalla syömään jo aiemmin hyväksi todettuun intialaiseen Kebabs on the Grilleen happyhourin puolikkaiden hintojen kunniaksi ja sen jälkeen Shanghain Finnish Business Councilin järjestämiin illanistujaisiin Cotton’s nimiseen ravintolaan/baariin. Cottonsilta jatkoimme vielä moikkaamaan etelä-afrikkalaista viinintuottajaystäväämme lasillisten merkeissä, mutta kotona olin jo hyvissä ajoin nukkumassa.

- Lauantain ohjelmassa oli Mr. Pancake –niminen aamupalaravintola. Mustikkapannarit oli hyviäää!

- Pannareilta otimme suunnaksi South Bund Fabric Marketsin kangasmarkkinat. Sain kaverikseni toisella kampuksella opiskelevan Tytin. Markkinat olivat kolmikerroksinen sokkeloinen iso tavaratalo täynnä pieniä kojuja täynnä vaikka mitä ompelevia räätäleitä. Pääpaino suurimmassa osassa kojuja oli puvuissa, takeissa, jakuissa ja mekoissa. Itse laitoin pari paitaa tilaukseen ja ostin pari isoa kashmir-huivia. Kerron markkinoista ja ostoksistani lisää, kun menen hakemaan ostokseni huomenna räätäliltä.

Silkkien väreissä on mistä valita!

- Enkä ole pelkästään syönyt! Lauantai-iltana kutsui lenkkipolut. Tai oikeastaan lenkkikadut. Tai oikeastaan ostoskadut, ravintolakadut, asuinkadut ja ihmisten kansoittamat puistot. Ilma oli kerrankin vähän viileämpi, ja oli oiiiikein mukava juosta ilman tukehtumisen tunnetta.

- Ja sunnuntaiaamuna kutsui koulu! Kiinalaisilla on tapana tehdä viikonloppuisinkin työpäiviä, ja siirtää näitä vapaita sitten muiden pyhäpäivien läheisyyteen. Eli raahauduimme kouluun sunnuntaiksikin.

- Koulun jälkeen lähdimme säätämään viisumiasioita. Niistä olisi kerrottavaa melkoisesti. Yritän tiivistää. Nykyisellä viisumillani pääsen vain kerran maahan, joten tarvitsin lisämaahantulolupia viisumiini. Vielä viime keväänä näitä lisäentryjä oli saanut vain koululle passin viemällä ja oletin jutun olevan edelleen yhtä helppo. No, kesällä viisumilaki olikin yllättäen muuttunut. Tässä syksyn mittaan selvitimme asiaa suomalaisten voimin useaan otteeseen niin koulun kansliasta, suurlähetystä, tutuilta ja tuntemattomilta. Joka paikasta saimme eri infoa asiasta, mutta loppujen lopuksi koulussa oltiin sitä mieltä, että meidän tulee mennä yli 100e kustantavaan lääkärintarkastukseen (joka olisi sisältänyt mm. verikokeet ja röntgenit!) ja sitten anoa opiskelulupaa. Varasin siis kynsin hampain ajan lääkärille sunnuntaiksi. Koulupäivän päätteeksi menimme kertaalleen vielä kinuamaan koulun kansliaan (jossa meitä kahta vaaleaa suomalaistyttöä ei varmaan haluta nähdä enää koskaan…), että emmekö me nyt vain saisi edes yhtä lisäsisäänpääsyä koulun kautta. Ja tiedättekö mitä. Kanslisti otti ja kirjoitti meille laput, jotka oikeuttavat sen lisäsisäänpääsyn. Hohhoijaa, saikohan tämä kanslisti ja koulu jotain provikkaa mahdollisimman monesta oleskeluluvasta ja sairaalakäynnistä?! Suurin osa koulukavereistani nimittäin kävi näin ollen turhaan kiinalaisten piikettävänä ja haki sen oleskeluluvan, vaikka pelkkä yksi huomattavasti halvempi lisäentry olisi riittänyt.

- Sunnuntai-iltapäivä kului sitten ensin tärkeitä asiakirjoja kopioidessa ja Enty and Excit –virastossa Pudongin puolella vieraillessa. Virastossa meistä otettiin kuvat, täytimme henkilötietolomakkeen ja veimme paperimme poliisille hetken aikaa odoteltuamme ja siinä se. Parin viikon päästä saan passini takaisin ja sitten voin reissata täältä maasta pois ja tulla takaisinkin. Tämä lisäsisäänpääsy oli tärkeä sen takia, että pääsen sieltä Thaimaasta vielä takaisin tänne Shanghaihin hakemaan matkatavarani tammikuussa. Ja koska sain nyt vain sen yhden lisäsisäänpääsyn, jää Hongkong välistä.

- Sunnuntai-iltana tulin vähän flunssaan ja ilta meni kotona kökkiessä. Luulin jo olevani teräksestä tehty, sillä kaikki kaverini ovat olleet vuorotellen kipeänä, mutta ei, vahvinkin joutui nöyrtymään kiinalaisten pöpöjen ristitulessa.

Jenkkilinna

- Ja maanantaina taas kouluun! Viimeistä päivää ennen viikon mittaista Golden weekia eli kiinalaista itsänäisyypäiväjuhlaviikkoa. Koulusta otimme suunnaksi Pudongin amerikkalaisen asuinalueen ja Dellan talon. Marjon kaverin Dellan perhe oli lähtenyt täksi viikoksi reissuun, ja olimme saaneet luvan viettää talolla pari päivää koirasta huolta pitäen. Kuuden hengen porukalla teimme maanantai-iltana kunnon ruokaa ihan itse; burritoja, SALAATTIA ja jälkkäriksi omenahyvettä ja ylikallista jätskiä. Ja vielä leffa päälle!

Ruuanlaittoa itse amerikkalaisessa keittiössä.

- Ja tiistaina eli tänään; hyvää itsenäisyyspäivää Kiina! Aamu sujui brunsseillen ja amerikkalaisen asuinalueen hiljaisuutta ihmetellen. Kaikki länsimaalaiset ovat paenneet kaupunkiin ryntääviä kiinalaisturistimassoja, joten aidatulla amerikkalaisella alueella on kuoleman hiljaista!

- Huomenna takaisin kotiin keskustaan ihmettelemään ruuhkia!