Lomat lusittu

Taisin hiukan tuossa uhkailla, etten poistuisi loppulomalla enää minnekään kämpältä. Purkaessani kuvia puhelimesta koneelle paljastui, että onhan tässä jotain tullut kuitenkin tehtyä. Vaikka enimmäkseen on kyllä ihan todentotta tullut otettua rennosti ja voitua tukevasti. Antaa laadukkaiden kännykkäkuvien kuitenkin kertoa muutamista hetkistä.

Kangasmarkkinoilta hain tilaamani paidat, jotka osoittautuivat tosi hyviksi. Lisäksi laitoin tilaukseen konjakinruskean nahkatakin. Tuollaisen, joka on tuon oikeassa reunassa olevan punaisen takin vieressä. Saan takin lauantaina, toivottavasti se on priima!

Hypättiin yksi ilta Marjon kanssa vain satunnaiseen paikallisliikennebussiin. Vähän taisi ilmeestä päätellen jännittää matkailu kohti tuntematonta. Tajusimme bussin pian kaartavan ulos meidän kartoiltamme, joten hyppäsimme ulos ja käppäilimme kotiin.

Lenkkeiltyäkin on tullut juuri sen verran, että voi sanoa urheilleensa.

Ja niitä ilotulituksia käytiin katsomassa. Oli muuten elämäni övereimmät ilotulitukset! Aivan tajuttoman, älyttömän, sikahienoja paukkuja räjäyteltiin taivaisiin. Mutta ei kai sitä vähempää voisi kyllä odottaakkaan näiltä ilotulitteiden keksijöiltä.

Tehtiin myös excursio tuttuun ja turvalliseen Ikeaaan!

Lihapullat oli just samoja kuin Suomessa. Olin rohkea ja otin vihreää mehua, joka oli onnekseni kiivistä puristettua. Ja ruokadiiliin kuului vielä pala tiramisu-kakkua. Kyllä kelpasi! Ja jonotettiin ruokaa muuten ainakin puoli tuntia.

Kiinalaisilla oli mukava tapa ottaa melkoisen rennosti huonekaluosastoilla. Monet nukkuivat nojatuoleissa ja suuri osa ihmisistä oli selkeästi tullut vain viettämään aikaa tavarataloon. Maassa maan tavalla, mekin otettiin ruokalepo.

Ja ostoksia! Leipää en ole ostanut täällä kertaakaan, nyt teki mieli näkkäriä! Ja sen päälle lohitahnaa. Ja irtokarkkeja oli saatava kalliista hinnasta huolimatta. Ja maljakko. Ja kynttilä, koska no. Ne oli siinä kassojen vieressä.

Maljakkoon ostin kotikujalta ison nipun neilikoita (...?) parilla eurolla. Kyllä nyt kuulkaas kelpaa!

Perjantaina oltiin kavereiden kanssa kansainvälisessä Perry's baarissa. Näin koko illan aikana ehkä alta kymmenen kiinalaista. Melkoista vaihtelua. Marjon ja mun välissä kämppis-Joey. Tosi hauska ilta!

Perry's:in jälkeen käytiin vielä katsomassa yhtä yökerhoa, jonka musiikki oli niin lujalla, että korviin alkoi sattua. Peruskiinameno siis, mitä enemmän melua, sitä enemmän melua! Päädyttiinkin sitten kadulle yöpalalle. Kadulle oltiin aseteltu ties minkälaisia vartaita ja niistä sai sitten valita haluamansa, jonka sitten grillimaisteri valmisti hätsynpikaa.

Tässä loppuviikosta Fitow-taifuuni on koko ajan ollut lähestymässä meitä. Kotoa on tullut huolestuneita viestejä, mutta me emme ole kyllä huomanneet täällä mitään kummoista. Hiukan sumuisempaa on ollut ja tänään maanantaina on satanut koko päivän ja siinä se. Melkein jopa olen vähän pettynyt.

Marjon kanssa iltalenkillä iski nälkä, jonka tyydytimme kunnon Subway-leivillä! Ateriointimaisemissa ei ollut valittamista. Tuli tuossa istuskellessa mietittyä, että täällä minä vain lenkkeilen tämän miljoonakaupungin päänähtävyyksillä, joita jotkut ihmiset tulevat varta vasten katsomaan tuhansien kilometrien päästä.

Luksusautoja tulee vastaan jatkuvalla syötöllä. Tämmöisiä vähän erikoisempiakin, kuten tämä sähkönsiniseksi teipattu Maserati.

Ja lisää ruokaa. Sain yhden elämäni parhaista pitsoista lounaaksi tänään maanantaina. Täydellinen pohja.

Ihan vähän kävin kaupoillakin Marjon kanssa, kun odotimme kavereita lounaalle. Eikö ole kivan näköinen ja ennenkaikkea värinen villakangastakki? Tästä ompelijalle vähän idiksiä. Takki jäi kauppaan, mutta olalla olevan laukun ostin. Käytin tähän asti pelkästään selkäreppua ja tuota Keski-Suomalaisen kangaskassia koulussa ja arkena, kun tarvitsin enemmän tavaraa. Laukun osto erittäin tehokkaasti itselle perusteltu.

Vai teettääkö sittenkin fuksianpinkki tai oranssi villakangastakki...? Hmm.

Ja juuri tällä hetkellä näyttää tältä. Pitäisi kirjoitella vielä yksi kiinan aine huomiselle aiheesta "Wo shengbing le" eli olin kipeänä. Kyllä tämä viime tippa aina on se tehokkain aika saada aikaiseksi yhtään mitään. :D