Kiinalaisia joka puolella

Agorafobia, eli suurten ihmismassojen pelko oli iskeä tänään. Kiinassahan juhlitaan tämä viikko maan itsenäisyyttä ja koko maa reissaa loman kunniaksi. Shanghai on jumissa kiinalaisturisteista. Metro on täynnä ja jalkakäytävät tukossa. Liikenteessä ihmiset tekevät jos mahdollista vielä normaaliakin hasardimpia ratkaisuja ylittääkseen teitä tai tehdäkseen itselleensä tilaa. Kaikki turistikohteet ovat enemmän kuin täynnätukossajumissa. Ihmiset kulkevat karttojesan kanssa kamerat ojossa ja krääsäkauppiaat ottavat tästä kaikesta ilon irti.

Jonoa Dior-näyttelyyn. Museoon on matkaa kotiovelta 5 minuuttia, joten ehkäpä parin viikon päästä uusi yritys.

Kyllähän minä tiesin tämän, mutta lähdin silti kaupungille aamupäivästä kävelemään. Kun kulmani alkoivat liikaa kurtistua ihmismassoihin ja onnettomiin suunnistustaitoihini, tajusin olevani ruuan tarpeessa. Kaivoin tärkeän lempiopukseni, Lonely Planetin matkaoppaan, esille ja löysin sieltä Shanghain vanhimman kasvisruokapaikan osoitteen.

Ja raflahan paljastui olevan vanhan kaupungin alueella. Ja niillä kujilla oli ihmisiä. Paljon. Liikaa. Massan mukaan jouduttua, oli siitä vaikea päästä irtautumaan. Ruoka jäi syömättä ja oli pakko päästä väljemmille vesille.  

Kotona omassa huoneessa on ihanan hiljaista. Pysyn täällä loppuloman!

Paitsi että illalla menemme katsomaan isoa ilotulitusspektaakkelia Pudongin puolelle Century Parkiin. Siellä tuskin on paljoa ihmisiä. Eipä vissiin!