Vika päivä Pekingiä

Sunnuntai valkeni Pekingissä aurinkoisena ja mukavan myöhään. Menimme aamunuudeleille ja makeille paahtoleivillemme (kiinalaiset tuntuvat rakastavan makeaa, leipäkin on makeaa) vasta kymmenen jälkeen. Aamiaisen jälkeen porukkamme hajaantui ja minä ja Marjo lähdimme tosituristeina suorittamaan viimeistä must see –nähtävyyttä, Temple of Heavenia. Paikka sattui olemaan sopivasti noin kilsan kävelymatkan päässä hotelliltamme, ja mikäs siinä oli lämpöisessä auringonpaisteessa talsiessa.

Pekingin vuoden 2008 olympialaiset näkyivät vielä kaupungissa.

Taivaiden temppeli sijaitsee valtavan puiston keskellä. Sisäänpääsy puistoon maksoi 8 juania, sisälle temppeleihin olisi joutunut maksamaan ekstraa, mutta me päätimme, että pelkkä puisto riittää. Aurinkoinen päivä oli houkutellut paikalle paljon porukkaa; oli niin perheitä, eläkeläisiä, pariskuntia, turisteja, karaoken laulajia, tanssijoita...

Me spottasimme heti ison aukean, joka oli täynnä erilaisia kiipeilytelineitä ja porukka kuhisi niiden ympärillä. Me tietenkin halusimme myös urheilemaan! Kiinalalaiset ja urheilu on muuten yksi iso vitsi. Täytyy kirjoittaa siitä oma postauksensa.

Minä sen sijaan olin ihan mahdottoman sporttinen. :D

Ei nouse leuka vieläkään. Ei vaikka kesällä ainakin kaksi kertaa yritin treenata.

Parin tuntia puistossa ja temppelialueella kävellessä kului oikein rattoisasti! Oli täydellisen raikas syyspäivä sinisine taivaineen. Tai no niin raikas, kuin nyt Pekingissä voi olla. Mutta kuitenkin juuri sellainen päivä, kun ei vaan voi kuin hymyillä ja olla tyytyväinen elämäänsä. Jopa kiinalaisten älyttömän kovalla olevat mökäkaiuttimet eivät ärsyttäneet tuolloin.

Iloinen turisti

Temppeliä

Mä olin siellä!

Makekin oli!

Kiinalaiset ovat kovia poikia ja tyttöjä tanssimaan. Jokaisesta puistosta löytyy joka arki-ilta tai sitten viikonloppuisin päivällä porukoita tanssimassa tiukan koreografian mukaan haudanvakavat ilmeet naamallaan vähän sellaista rivitanssin tyylistä menoa. No nytpä löysimme suureksi iloksemme tanssiryhmän, jonka jokainen jäsen veteli ihan omia muuvsejaan iloiset virneet naamallaan. Varsinkin yksi vanhempi harmaahapsinen patu oli silminnähden onnessaan tanssiessaan ja saadessaan huomiota melko isolta yleisöltä!

Kinut joraamassa!

Juna takaisin Pekingiin lähti jo puoli kolmen aikaan iltapäivästä, joten hirveän pitkäksi emme voineet turisteilua temppelialueella venyttää. Aina löytyy kuitenkin aikaa jätskeille, ja varsinkin gelato-jätskeille. Niistäkin saimme muuten tingittyä kolmasosan hinnasta pois! :D

Tiramisu tölölölööö!

Ja reissu päättyikin sitten melkein kuuden tunnin junamatkailuun. Matka sujui rattoisasti nukkuen, vaikka koko matka pitikin lukea kiinaa. Ei ole opiskelumotivaatio oikein vieläkään ottanut tuulta alleen...

Random-kuva hotellin aulasta.

Kokonaisuudessaan voisin linjata, että reissu oli oikein onnistunut. Ehkäpä puoli päivää tai päivän enemmän olisin voinut viettää kaupungissa, jotta olisi jäänyt enemmän aikaa kierrellä kuulemma tosi hienolla käsityöläisalueella. Päänähtävyyksien läpikäymiseen kolme päivää on kuitenkin aivan riittävästi. Mielestäni Shanghai on kaupunkina paljon kivempi, kuin todella kiinalaishenkinen Peking. Vierailu muurilla oli kyllä reissun ehdoton kohokohta, ja voin suositella sitä ihan kaikille Kiinaan eksyville. Luulin, etten olisi näin innoissani kasasta kiviä, mutta noin vaan olen!

Seuraava reissu tuleekin olemaan ensi viikon viikonloppuna Xi'aniin katsoman Terrakotta-armeijaa ja satumaisen kauniille Huashan-vuoristolle patikoimaan. Huashanilta löytyy mm. maailman vaarallisimmat kiipeilyreitit. Onneksi olen niin mielettömän ammattimainen kiipeilijä ja patikoija. :D