Beijingissä - eka osa!

No nyt seuraakin sitten muutaman seuraavan postauksen ajan vanhoja kunnon perinteisiä matkakertomuksia! Viime viikonlopun reissu oli sen verran tapahtumarikas, joten jaetaan jutut vähän pienempiin osiin. Huanying, matkaan vaan!

Viime viikon torstaina koulun jälkeen otimme suunnaksi Moganshan-reissulta tutuksi tulleella porukalla Pohjois-Kiinan ja tämän maan pääkaupungin, Pekingin. Matkaan olimme varaustautuneet käymällä ostamalla noin 70e/suunta maksaneet junaliput paria päivää aikaisemmin, varaamalla hotellin ja tietenkin käymällä eväskaupoilla.

Innokas matkalainen vielä kotipihassa.

Sain melkein suoristettua jalkani, niin paljon oli tilaa!

 Hyppäsimme luotijunan kyytiin Aasian suurimmalta rautatieasemalta. Olimme hommanneet liput 2-luokkaan, joka osoittautui aivan Suomen valtion rautateiden tasoiseksi matkustusmukavuudeltaan. Jalkatilaa tosin oli enemmän.

Ilma oli saasteista sumea, aurinkokin näyttäytyi oranssina.

Matkalla maisemat eivät päätä huimanneet. Välillä keskeltä ei mitään ilmestyi korkeita identtisiä kerrostalokomplekseja, ja sitten tuli taas vain harmautta. Millaisetkohan ihmiset niissä kerrostaloissa asuvat...? Ja mitä he tekevät elantonsa eteen...? Ei jäänyt aikaa kysyä heiltä, sillä matka taittui yli 300 kilometrin tuntivauhtia.

Pekingin viileyteen pääsimme melkein viiden tunnin junassa torkahtelun jälkeen. Heti taksimatkalla hotellille panimme merkille ensimmäisen merkittävän eron Shanghain ja Pekingin välillä: liikenteessä juuri kukaan ei tööttäillyt! Matkalla ikkunasta tihrustaessa selväksi tuli myös, että Pekingissä ei ole ollenkaan niin paljon korkeita taloja, kuin kotikaupungissa Shanghaissa.  Hotelli paljastui ihan kivaksi, joskin pienenä erikoisuutena huoneissa ei ollut vessoissa ovia ollenkaan ja suihkukoppikin oli rennosti vain keskellä huonetta... Onneksi Marjon kanssa on tullut tässä viimeiset pari kuukautta elettyä sen verran tiiviissä symbioosissa, ettei tämä ihan liikoja tuottanut ongelmia. Mielessä tosin kävi, että mitäköhän sitten, jos olisi esimerkiksi perus turistivatsavaivat iskeneet... :D
Lähikuppilan nopean illallisen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan ja odottamaan ekaaa kunnon turistipäivää!

Perus kung bao chit, leipää ja riisiä.

Aah, hotlan kylpytakki oli mahtava. Tohvelit kans. Vasen polvi taktisesti peitetty, sillä se on vähän ruvella kynnettyäni kivetystä Shanghain päänähtävyys Bundilla viime viikolla lenkkeilessäni... :D

Perjantain päätarkoituksena oli päästä näkemään Taivaallisen rauhan aukio eli Tian'anmen ja Kielletty kaupunki. Aamiaisen kautta lähdimmekin miljoonan muun turistin kanssa kohti näitä kohteita. Sää oli Shanghain helteisiin tottuneelle melkoisen vilpoisa ja ilmanlaatu erittäin huono. Tulipa koettua sekin, että saasteita voi olla ilmassa niin paljon, ettei eteensä näe paria sataa metriä enempää ja että suussa alkaa maistua pahalta saasteiden takia.

Kinuaamiaista.

Kännykkäni ilmanlaatusovellus kertoi tällaista. Ilmanlaatu oli siis älyttömän huono. Suomessa pysytellään pienhiukkaspäästöissä (PM 2,5 -luku) helposti alle kymmenessä...

 Ekaksi suuntasimme siis Taivaallisen rauhan aukiolle, joka on maailman suurin tori. Aukiolla on järkätty jos jonkinmoisia mielenosoituksia, joista ihmisten mieliin on varmasti jäänyt ainakin vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta alkunsa saanut verilöyly. Aukiolle sanotaan mahtuvan miljoona kansalaista ja olihan sitä tilaa tuolla aukealla melkoisesti. Kyllähän me turistit kovasti koetimme aiheuttaa tungosta, mutta sopu säilyi ja turhilta kahakoilta vältyttiin tällä kertaa. Aukion laidoilla olisi tarjolla jos jonkimoista museota Maon maosoleumista lähtien, mutta tällä kertaa otimme suoraan suunnaksi Maon kuuluisan kuvan alta alkaneen Kielletyn kaupungin portit.

Vähän kukkia kansalle.

Näin reippaina retkeiltiin.

Lääniä ja kanssaturisteja riitti!

Meikä ja Mao! Ja se teetetty nahkatakkikin muuten.

Make, meikä, Mao ja Maria.

Ja koko jengi!

 Kiellettyyn kaupunkiin oli saatavilla audio-opastukset suomen kielellä, joten olihan ne hankittava. Kuuloke korvaan, kartta käteen ja kävelemään reilun kilometrin mittaiseen nelikulmion malliseen kiellettyyn kaupunkiin. Audion kertoja oli kiinalainen, jonka aksentti oli sen verran huvittava, että itse asiasisältö taisi jäädä meiltä kaikilta toiseksi. Sen verran kuitenkin selvisi, että Kielletty kaupunki on entisaikojen palatsialue, jolla vain ylimystöön kuuluneet asuivat. Palatsin alueella on 999 huonetta, koska se sattui kai olemaan joku onnen luku.

Innokkaat audion kuuntelijat!

Näitä temppeleitä oli peräkanaa monia, ja joka välissä oli tällaisia isoja aukioita. Sivustoilla oli sitten pienempiä tönöjä ja kujia. Kaikkia taloja yhdisti todella taidokkaat ja yksityiskohtaiset koristelut.

Vähän lepoa pappojen kanssa. Turisteilu väsyttää.

Komeita oli pytingit.

Kaupunki jokseenkin läpi koluttuna ja haikein mielin audiot palautettuamme otimme suunnaksi Kielletyn kaupungin takana olevan Zhongshan-kukkulan, jolta piti olla hienot näkymät kaupungin yli. 

Zhongshan-puiston kukkula ja sen päällä oleva temppeli.

Kukkia toivottamassa hyvää kipuamismatkaa kukkulalle. Portaitaaa!

Reilun vartin kipuamisen jälkeen jouduimme pettymykseksemme toteamaan, että eihän näiltä saasteilta näe yhtään mitään. Käsittämätöntä, miten sakea saastesumu oli!

No, Zhongshan taakse jätettyämme otimme suunnaksi hutong-alueen, eli vanhan hökkeliasutusalueen, joiden kujilta piti TripAdvisorin ja tuttujen suositusten mukaan löytyä kaupungin parhaat pizzat. Ja niin vain löytyikin symppis kotipitsan tyylistä pitsaa tekevä pieni rafla, jossa minä tosin tilasin kasvishampparin. Pitsa oli kuulemma kuitenkin hyvää. 

Mahat täynnä ja jo aika paljon kävelleinä teki mieli ottaa vähän lepoa, ja jotenkin kummassa eksyimme jonkun joen rantaan kattoterassille. Ja kun saimme tingittyä viinipullon kohtuulliseen hintaan, istahdimme alas vilttien alle ja otimme päivälevon.

Ganbei!

Illalla hotellilla käynnin jälkeen otimme suunnaksi Ghost streetiksi kutsutun paikallisten suosiman ravintolakadun. Kadulla oli vierivieressä ravintoloita vaikka kuinka pitkältä matkalta! Ja länsimaisia naamoja tuli vastaan ihan muutama. Tämä muutenkin erottaa Shanghain Pekingistä - siinä missä Shanghaissa länkkäreitä tulee vastaan tuon tuosta, oli Peking selkeästi enemmän kiinalainen.

Moniin rafloihin oli pihalle asti ulottuvat jonot. Jonottajille annettiin alleen jakkarat ja käteen kupillinen auringonkukansiemeniä, joiden kuoria sitten saa aikansa kuluksi syljeksiä pitkin katuja.

Kiinassakin on tällä hetkellä rapukausi käynnissä, sillä sen verran monessa ravintolla rapuja oli tarjolla. Laitoimmekin alkupalaksi muutamat ravut tilaukseen ja rapukekkerit kinu-tyyliin käyntiin. Ensiksi vedimme käsiimme muovihanskat ja sitten lähdimme onkimaan rapuja älyttömän tulisesta kastikkeesta.  Itse ravun liha tosin maistuikin tällä kertaa jollekin muullekin kuin suolavedelle, mutta oli varsinkin saksien aukominen työn ja tuskan takana ilman rapuveistä työskennellessä. Ja mausteiden polttaessa huulia. :D

Sieltä chilien seasta ne ravut löytyi!

Yöllä kun palasimme huoneeseen, oli meille tuotu yöpalaa. Pari leivosta, kiinalaisten suosikkipillimaitoa (jota meistä kukaan ei ole uskaltautunut maistamaan) ja tuo merkittävä määrä hedelmiä. Herätyskellot asetettiin soittamaan 5.30, sillä seuraavan päivän kohteena olisi kauan odotettu Kiinan muuri...

Kuvat olivat muuten ristiin kaikkien reissulaisten kameroista, eli kiitti Kuutille ja Marialle, Marjolle ja Mikelle ja Elinalle. Suurin osa kuvista on tosin minun iPhonestani ja sen varmaan huomaakin kuvien laadusta.