Puolitiessä

Kaksi kuukautta ja neljä päivää sitten astuin People’s squaren metroasemalta ulos Shanghain 37 asteeseen sadesumun, pilvenpiirtäjien ja melun keskelle. Olin kevyesti pöllämystynyt pitkästä matkasta, aikaerosta ja kaikesta uudesta jota edessäni näin. Tästä hetkestä laskien kuukauden ja yhdeksäntoista päivän päästä olen jo viettämässä joulua Thaimaan lämmössä. Aikani Kiinassa on siis jo yli puolen välin! Nyt muutamia epäjohdonmukaisesti esitettyjä huomioita ajasta Kiinassa:

- Syön joka päivä ulkona. Suomessa tällaiseen luksukseen ei olisi mahdollisuutta muutoin, kuin kantamalla omat kalapuikot ja perunat kämpästä pihalle. Keskinkertaiset ruuanlaittotaitoni ja etenkin laiskuuteni ruuanlaittoon huomioon ottaen tämä ulkoruokailu on ihan mahtavaa. Toki välillä on tehnyt mieli kunnollista, tuoretta suomalaista kotiruokaa, mutta silloin mieleen on tullut ajatus ajan rajallisuudesta, jonka vietän täällä Kiinassa. Nyt kaikki ilo irti autenttisesta ja halvasta kiinalaisesta ruuasta!

Okei, mun ulkona syöminen on usein tällaista katukasvisnuudelipaistosta. Mut sairaan hyvää ja 7 juania!

- Miksi en ottanut mukaan enempää tavaraa Suomesta..!? Kukaan ei jakanut palkintoja täällä kevyimmästä matkalaukusta! Laukkuni painoi tänne reissatessa vain 16 kiloa, vaikka sallittu paino olisi ollut 23 kiloa. Tuohon seitsemään kiloon olisi hyvin sopinut lakanat, ulkoilutakki, talvikengät, lisää kosmetiikkaa ja muutama pussi Jenkki-purkkaa. Nyt tuntuu vähän hölmöltä hankkia tavaroita, joita minulla olisi kotona vaikka kuinka.

Onneksi Suomesta tulee kuitenkin vierailijoita, jotka toimittavat purkkaaaa! Ja iho-ongelmaiselle naamanpelastusaineita. Kiitti iskälle ja mummulle vielä!

- Kiinalaisten vessakäyttäytymiseen ei totu parissa kuukaudessa. Reikävessojen kanssa olen jo aivan sujut - eipä niissä mitään. Toki mielessä on käynyt, että mitenköhän vanhukset ja huonopolviset selviävät vaativista kyykkysessioista (monien vessojen siisteystasosta päätellen eivät kovinkaan hyvin). Shanghaista tosin löytyy melkeinpä joka paikasta pöntöllinenkin vaihtoehto, mutta ei niidenkään käyttö ihan yksinkertaista ole. Vessanpönttöähän on ihan turha vetää kiinalaisten mielessä. Lisäksi useamman kuin muutaman kerran olen nähnyt vessapöntön reunuksella kenkien jäljet, sillä jotkut kokevat ilmeisesti paremmaksi ratkaisuksi nousta kyykkimään reunuksen päälle kuin istahtaa itse pöntölle. Pekingissä vastaan tuli ihan vessoja, joissa oli reikien lisäksi käsienpesupisteen vieressä ämpäreitä, joiden yllä estottomat kiinalaismammat hoitivat kaikkia tarpeitaan… Käsiä pesee lisäksi melkoisen harva ja paperia ei ole tarjolla kuin aivan länsimaisimmissa paikoissa. Ja kaikki paperit tulisi heittää muuten roskakoriin, ei pönttöön.

- Shanghain metroa ruuhka-aikoihin ei tule ikävä, se on varma se. Joka-aamuinen koettelemus on kolmen vartin koulumatka, joka pitää sisällään ainakin puoli tuntia metrotunneleissa miljardin muun kanssa haahuilua. Joudun käymään läpi kaksi vaaaaaltavan suurta asemaa huonotapaisten kanssamatkaajien seurassa. Iltapäivällä noin viidestä seitsemään on toinen aika, jolloin metroon ei kannata mennä, ellei halua menettää hermojaan. Ja nyt jäätävän kylmän syksyn tultua (no on ulkona enää +20 astetta) metrotunneleita on alettu myös lämmittää. Soijaa pukkaa!

Aivan aiheeton ja turha kuva. Tai no, olen odottamassa metroa, eli liittyy tämä nyt tuohon metro-kohtaan.

- Kiinassa olisi niiiiiin paljon nähtävää! Jos minulla olisi käytössäni rajattomat aika- ja rahavarannot lähtisin heittämään saman tien rundin, jolla haluisin ainakin nähdä Tiibetin, Sisä-Mongolian, Yellow Mountainsit, Macaon, Guilinin… Kohteita tässä koko Euroopan kokoisessa maassa riittää!

Mt. Huashanin jänskiä patikointireittejä (lähde)

- Tänään reissuun! Neljä saksalaisinisinööripoikaa, yksi indonesialaisinsinööri ja kaksi suomalaista ekonomiopiskelijaa hyppää tänään iltakymmeneltä yöjunaan ja lähtee suuntaamaan kohti pohjoista ja Xi’an nimistä kaupunkia. Perjantain ohjelmassa on Terrakotta-armeijan kivisotilaiden tutkailua ja muutaman tunnin bussimatka Huashan nimiselle vuorelle. Huashanilla sanotaan olevan yhdet maailman vaarallisimmista vaellusreiteistä, mutta vanhemmille tiedoksi; ihan niillä turvallisilla reiteillä aiotaan pysyä. Paitsi tuon ylemmän kuvan reitin haluan kyllä käydä kokeilemassa, valjaiden kanssa tosin. Majoitukseksi on varattu halvin mahdollinen hostelli, joten mukaan lähtee myös tuholaismyrkky. Maanantaina meidän pitäisi olla takaisin Shanghaissa rapsakan 12 tunnin junassa istumapaikoilla vietetyn matkan jälkeen aamukahdeksalta. Koulu alkaisi sitten puoli yhdeksältä. Hehheh.

Ja jälleen pakkauskuvaa. Värit on tällä hetkellä ilmeisen kova juttu mun pukeutumisessa. Mukaan lähtee ihan kunnon lämmintä vaatetusta: takkia, pipoa, hanskoja ja pitkähihaisia urheilupaitoja. Matkapyyhe tulee myös tarpeeseen ja toivottavasti myös aurinkolasit. Passia ja matkalippuja ei sovi unohtaa, eikä kännykän laturia, sillä eiköhän taas suurin osa kuvista tule otettua luotettavalla puhelimella, eikä vaivalloisella kameralla...

  Palaillaan siis ensi viikon alussa blogin pariin! Kivaa viikonloppua! :-)