Happy Thanksgiving!

Juhlin perjantaina 22 vuotisen elämäni ensimmäistä kiitospäivää. Päivän aikana tapahtuikin monta asiaa, joista pystyi olemaan kiitollinen.

- Koulua oli vain klo 8.30-10.10 ja se oli nopeasti kärsitty se. Voi kiitos sille, joka keksi, että meillä on perjantaisin vain yksi tunti!

- Ulkona paistoi nätisti aurinko, joka lämmitti säteiden osuessa mukavasti! Perjantai oli muutoin melkoisen vilpoisa ja tuulinen päivä. Saasteluvut toki heittelivät myös jälleen epäterveellisissä lukemissa, mutta siihen olemmekin jo tottuneet.

- Menimme kiinan tunnin jälkeen keilaamaan luokkaporukalla, joka olikin (ehkä vähän yllättäen) aika hauskaa!

Liian painava pallo, laahasi maata jo ennen varsinaista rataaa. :D

"Ai että tällainen tilanne pelissä...."

   - Keilausvastuksilleni annoin aihetta kiitollisuuteen ollessani niin huono. :D

"Niinku tää mun käsi vaan aina viskasee ne pallot tuonne vasempaan kouruun!"

Voittaja-Karandip näyttää mallia.

Marjo tarjoilee teetä

 - Keilahallilla olin kovasti kiitollinen myös siitä, että saimme juotavaksemme kiinalaistyyliin kuuma teetä. Näpit olivat sen verran jäässä pihalla kävelystä, että tee teki enemmän kuin hyvää! Harvoin on muuten tullut teetä juotua keilatessa.

Kakkosradan jengi; meikä, Karandip, Marjo ja Djanai.

Luokkakavereita.

 - Iltapäivällä kävin vikalla lenkillä sunnuntain puolimaratonia varten. Hölkkäillessäni olin kovin kiitollinen siitä, että pian on sekin juoksu alta pois. :D Kiitollinen olin myös sille kiinalaismiehelle, joka liikennevaloissa odotellessani tuli juttelemaan minulle. Hän kyseli, olenko menossa juoksemassa sunnuntain kisaan ja tiedusteli myös kansalaisuuttani. Kun kerroin olevani Suomesta, mies luetteli heti Nokiat, Wärtsilät, UPM:t ja jostain syystä myös ABB:n. Lisäksi hän kertoi vielä tietävänsä, kuinka Suomen luonto on todella kaunista ja puhdasta. Suomessa mies ei ollut kuitenkaan ikinä vielä käynyt. Tämän muutaman minuutin piristävän juttutuokion tuomilla energioilla jaksoin lönkytellä kotiin.

- Ehkä eniten kiitollisuuden aiheita päivään tuonut oli kuitenkin kutsu kiitospäivän illalliselle amerikkalaisten Dellan ja Tedin kotiin.

- Olen mahdottoman kiitollinen erinomaisen herkullisesta ruuasta, joka oli ihan kuin elokuvista. Oli kalkkunaa, kanoja, erilaisia laatikoita, salaattia, leipää, juustoja ja kaikkea mahdottoman hyvää. Täytyy sanoa, että amerikkalainen kiitospäivän ateria pesee suomalaisen jouluruuan ihan heittämällä!

Kanojen päälle ruiskutettiin omenalientä.

Noutopöytä valmistumassa...

Kalkkunaa, bataattilaatikkoa, parsa-artisokkasydänpaistosta, karpalohyytelöä ja vaikka mitä!

Iso kasa muussia!

 - Kiitollinen olen myös hauskasta seurassa, jossa sain illan viettää. Sekalainen illallisseurueemme koostui kahdesta amerikkalaispariskunnasta, yhdestä amerikkalaisesta kotirouvasta tyttärineen, malesialaisesta edellisten tennisvalmentajasta, Dellan ja Tedin pojista ja minusta ja Marjosta.

Kaunis kattaus!

Kohtuus kaikessa...

- Kiitollinen olen sille nerolle, joka heitti ruokailun loppupuolella ilmaan idean lähteä sulattelemaan ruokaa jalkahierontaan! Soitto kotirouvien vakkaripaikkaan, varaukseen kahdeksan rinnakkaista tuolia ja sitten hypättiinkin pihassa odottaneena autokuskin kyytiin ja asteltiin hirveän naurunremakan saattelemana hierontasalonkiin. Only in China.

- Kiitollisuutta täytyy jakaa myös minun hierojalle, joka ensin käsitteli kunnon ottein hartiani, selkäni ja pääni jalkojeni pehmentyessä lämpimässä vedessä. Tämän jälkeen jalat hierottiin meidän naureskellessa porukalla muun muassa sille, kuinka kotirouvilla on ollut aikaa pelata Candy Crash -peliä lähes tasolle kolme sataa... Oi aututta!

Rivissä istuttiin ja tultiin hierotuksi.

En keksi juuri nyt parempaa fiilistä, kuin istua maha täynnä pehmeässä nojatuolissa lämpimässä huoneessa, hierottavana, kylmä juoma kädessä ja hauskoja juttuja kuunnellessa.

- Kiitollinen olen myös jälkkäreistä! Voi kuinka hyvää omppupiirakka ja vaniljajätski oli! Kanelinen piirakka toi ihan mieleen Suomen joulun, jota ehkä vähän alkaa olla ikävä, vaikkei vielä ole edes joulukuu päässyt alkuun.

Omppupiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa.

Nam nam!

- Erityisen kiitollinen olen superystävälliselle ja vieraanvaraiselle Dellalle, joka tämän kaiken mahdollisti ja jonka herkuilla minun ja Marjon hiilaritankkaus viimeisteltiin mitä tehokkaimmalla tavalla. Ei pitäisi olla energiavajetta sunnuntaina! Hieronnastakaan tuskin ainakaan haittaa oli juoksua ajatellen.

- Kotimatkalla taksissa olin kiitollinen rohkealle Marjolle, joka taksikuskin meitä huijatessa uskalsi sanoa, että nyt on vähän liikaa juaneita mittarissa. Ja niin sitten lyötiin parikymmentä juania pyydettyä vähemmän kuskin käteen ja juostiin kotiin. :D