Terveisin, Anni: Xi'an seikkailun korkeanpaikanleiri!

Herätyskello pärähti soimaan jo kuuden jälkeen lauantaiaamua Huashanin kaupungissa. Aktiivilomamme eniten odottamani päivä oli alkamassa; tänään mennään vuorelle! Me Marjon kanssa varaustauduimme sporttikamoihimme saksalaisseuralaistemme tyytyessä farkkuihin. Kyllä vuorten valloitus on välineurheilua sekin!

Mutta ennenkuin päästään vuorelle, tehdään aikamatka perjantaihin. Tässä pari ryhmäfotoa Terrakotta-museolta:

Ylärivissä yksi indo ja oikessa reunassa kaksi Suomen edustajaa. Loput saksalaisia.

Jengiin liittyi muutama sotilas parintuhannen vuoden takaa.

Nonni, mutta nyt takaisin siihen vuoripäivään. Kävelimme hostellilta ensin luonnonpuiston/vuorialueen ala-asemalle, jossa maksoimme sisäänpääsymaksut ja ostimme liput bussiin, joka kuskasi meidät sitten vuorien juurella odottavalle gongoli-hissille. Sisään vuoristoalueelle astuessamme, meiltä jokaiselta otettiin sormenjäljet. Sormenjälkiä skannatessa kävi mielessä, että millaistakohan jauhelihaa kallioilta on alas tullut, jos ihan sormenjäljet tarvitsee kerätä...?

Gondolimatkalla

Varhain aamulla ja varsinkin perjantaina oli ollut tosi sumuinen (=saasteinen) ilma, joten meitä hiukan jännitti, että näkisimmekö tänään mitään. Bussimatkalla gondolin ala-asemalle päivän alkaessa valostua ja ekojen vuorien alkaessa hahmottua näköpiiriin, alkoi into kohota yhä suurempiin mittasuhteisiin. Me nähtäisiin tänään! (Tämmöistä asiaa joutuu muuten harvoin Suomessa murehtimaan!) Bussin ikkunasta näkyi pystysuoria vaaleita ja sileitä kallioseinämiä! Voi jestas!

Gondoliasemalla ostimme vielä meno-paluut hissillä, sillä 4,5 tunnin ylös kapuaminen ei juurikaan houkuttanut. Olimme kuulleet että neljän eri vuorenhuipun valloittaminen veisi siellä yläilmoissakin helposti viitisen tuntia ja vaatisi rutkasti jaksamista. Ja niinhän sitä aikaa sitten vain kului! Olimme ylhäällä yli kuusi tuntia. Vuorille oli tehty joka paikkaan portaat, ja melkoisen jalkatreenin tuon päivän aikana saikin tehtyä. Ei jessus sitä pohkeiden polttoa! Myös muutama kahvila tuli matkan varrella vastaan. Mielessä kävi, että millä ihmeellä kaikki rakennustarvikkeet ja kahviloiden myyntipartikkelit saadaan rahdattua vuorelle. Pidän itseäni ihan kohtuukuntoisena nuorena ihmisenä, mutta kyllä teki nuo rappuset melkoisen tiukkaa paikoitellen. Jos minulle olisi vielä isketty selkään myytäväksi tarkoitettuja limsapulloja, olisin alkanut varmasti itkeä.

Vaattet väheni askelmien vaan jatkuessa ja jatkuessa.

Patikkajengi ekalla kunnon levähdyspisteellä.

Kiinalaiset sitoivat tuollaisia punaisia nauhoja joka paikkaan vuorilla. Ehkä tuomaan onnea?

Paikka oli upea. En oikeen osaa kuvailla muuten näkemääni kuulostamatta todella laimealta. Pilvien läpi puskevat melko kapeat, vaalet vuorenrinteet vehreine puineen oli vain käsittämättömän kaunis näky. Aurinkokin suvaitsi paistaa ja lämmittää päiväämme paikoitellen.

Ja täytyy muuten kyllä sanoa, että vaikka paikka on ihan turistikohde, oli monet kohdat reittimme varrella melkoisen vaarallisia! Kiipesimme esimerkiksi noin viitisentoista metriä korkean ulospäin kaareutuvan seinän ylös ilman mitään turvavaljaita saatika kypäriä. Siinä sormenpaksuista metalliputkesta väännellyistä "askelmista" roikkuessani mielessä kävi, että "mitä jos....". Moneen paikkaan piti ihan kunnolla kavuta ja tasapainoilla kaltevien kallioiden päällä. Ja kaiken tämän useampikin kiinalaisnainen teki korkokengissä...

Tälle kallionkielekkeelle päästäkseen piti sentään laittaa vyötärön ympärille naru. :D

Ja kyseessä oli siis tuo nyppylä tuossa. Alas olisi ollut abouttiarallaa kilsan pudotus.

Huashan-vuori on kuuluisa Plank walkistaan, eli melkoisen hurjasta kallion seinämällä parinkymmenen sentin levyisillä lankuilla tehdystä kävelystä. Ja tietenkin hullun korkealla. Olimme ennen reissua katselleet Youtubesta videoita siitä, ja minulle oli selvää, että haluan ehdottomasti tehdä kyseisen uroteon. Kaikesta vaarallisuudesta huolimatta.

http://www.youtube.com/watch?v=U9UZbnNjJbY Tuolta voi käydä katsomassa videota Plank Walkista!

Plank Walk paikalle saapuessamme maksoimme naurettavan 30 juanin (noin 4 euron) maksun ja odottelimme hetken vuoroamme ihastellen ja kauhistellen maisemia. Ja sitten kun vuoromme koitti, meille iskettiin vain valjaat kiinni ja käskettiin matkaan. Ei turhia koulutuksia valjaiden lukkojen käytöstä tai opastuksia siitä, mitä olisi tulossa ja miten edetä oikeaoppisesti. :-D No, ei homma sitten ollutkaan mahdottoman vaikeaa, mutta varsinkin alussa oli kyllä melkoisen jännät paikat.

Plank walkin lähtöpisteellä oli mahdollisuus pyytää jeesiä korkeammilta voimilta.

Ehkä vähän hermostunut hymy; kestääköhän nämä valjaat nyt tosiaan tällaista länsimaista ruhoa?!

Ja niin sitä mentiin!

Ja olihan se mahtavaa. Eikä ollenkaan niin pelottavaa kuin olin ajatellut. Lankut tuntuivat melkoisen tukevilta ja valjaiden lukkojen käyttö oli helppoa. Piti vain pitää mielessä, ettei missään nimessä irroittanut molempia lukkoja yhtä aikaa. Maisemat olivat älyttömät. Muutaman kuumottavampi tilanne tosin tuli, kun lankulla tuli vastaan porukkaa. Reittihän tuolla kulki vain edestakas, ja menijöitä ei säännelty millään tavalla niin, että kaikki menisivät ensin toiseen päähän reittiä ja sitten kerralla takaisin.

Toisessa päässä Plank Walkia; ihan solmussa!

Vähänkö olin hurja!

Kaikki selvisi hengissä reitistä ja loppupäivä kuluikin eri huippuja valloittaessa. Iltapäivästä takaisin gondolille palaaminenkin otti kyllä voimille. Miten voi portaiden alas kävelykin tuntua niin raskaalta?!

East Peakin huiputtajat!

Hymy oli herkässä koko päivän! Vuoristoilmassa on vain sitä jotain. Huashanilla "sen-jonkin" lisäksi myös saasteita. :D

Kovia kokeneet elämäni parhaat lenkkarit ehkäpä viimeisellä vaelluksellaan.

Pudotuksen tiirailua ennen Plank Walkia. Mahdottoman alas ei pilvien takia nähnyt ja ehkä parempi niin.

Perus-kiinalaismonumentti. Konetuliaseita ja reipasta menoa noin muutenkin.

Alkuillasta palasimme hostellille ja otimme pikaiset suihkut. Olimme päättäneet perjantai-iltana muuttaa suunnitelmia, ja lähteä sunnuntain sijasta jo lauantai-iltana takas Xi'aniin. Näin meille jäisi koko sunnuntai aikaa tutkiskella sitäkin kaupunkia. Olimme tilanneet kymmenen hengen tilataksin kuudeksi hostellille, mutta taksin pihaan kaartaessa ei taksimatka tuntunutkaan enää niin hyvältä ratkaisulta. Taksikuski oli nimittäin sitä mieltä, että kyllä kymmenen länsimaisen kokoista ihmistä ihan hyvin mahtuu autoon, jossa oikeasti matkustaisi mukavasti kuusi ihmisitä. Sanoimme kiitos ei kuskille ja päätimme mennä junalla. Muiden selvittäessä juna-aikatauluja minä hengasin uuden ystäväni kanssa. Me heitettiin tikkaa ja paperihävittäjiä, piirreltiin ja pelattiin bilistä. Olisin saanut kaverilta karkkiakin, mutta kieltäydyin kohteliaasti limaklönteistä.

Mun frendi, jonka bilistaidot vastasivat melkoisen hyvin omiani.

Juna paljastuikin oikein passeliksi tavaksi päästä takaisin Xi'aniin; otimme hostellilta vain taksit asemalle, josta puoli tuntia kestänyt juna lähtikin sopivasti meidän asemalle saavuttua. Xi'anista buukkaamamme hostellikin paljastui aivan loistavaksi, lämminhenkiseksi ja erittäin länsimaalaistyyliseksi paikaksi keskellä kaupunkia. Siellä oli jopa sauna! Sinne olisi jäänyt mieluusti vaikka useammaksikin yöksi.

Nälkäisille retkeilijöille lähiraflan illallinen maistui paremmin kuin hyvin! Ruokailun jälkeen kävimme vielä pienellä kävelyllä tsekkaamassa kaupungin valoja ja sitten jälkkäridrinkkien (puoleen hintaan kun sai!) kävi matka kohti petiä!