Vieraita Suomenmaalta

Lauantai-iltapäivällä tänne Kiinaan pärähti Finnairin kiukutteluista vähät välittämättä Marjon sisko Sara ja serkku Laura. Marjo on järkännyt tytöille jos jonkinlaista aktiviteettia ja minäkin olen osallistunut mukaan. Varsinkin syömisosioille.

Banaani-pähkinä, mansikka-banaani ja tuplamustikka.

Sunnuntai aloitettiin leppoisasti Mr. Pancake housessa. Kyllä jaksoi nuo setit (öhöm, ja vielä suolaiset annokset) vedettyä lähteä kangas- ja feikkimarkkinoille! Kangasmarkkinoilta löytyi niitä maailman parhaimpia kashmir-huiveja, parit hamoset ja kauluspaidatkin laitettiin teettäen. Ja minä hain iltapukuni, siitä kuvia sitten itsenäisyyspäiväkekkereiden jälkeen.

Feikkimarkkinoille on myös ihan mukava mennä ihan kokemuksen, joskin melko raskaan sellaisen, vuoksi. Se, kuinka kauppiaat takertuvat, kauppaavat väkisin ja se tinkimisprosessi kaikenkaikkiaan on ihan... no kokemus itsessään. Nykyisellä kokemuksellani voisin sanoa, että tuotteen alkuperähinnasta kannattaa usein maksaa noin 20%:a.  Ja tokihan markkinoilta saa vaikka mitä kopiokamaa; kenkiä, laukkuja, kelloja, vöitä, huppareita, pelipaitoja, kosmetiikkaa, elektroniikkaa... Ja myöskin ihan kivoja Kiina-teemaisia matkamuistoja, kuten puikkoja ja erilaisia silkkijuttuja. Suututin muuten verisesti yhden kenkäkauppiaan, kun vinkkasin kuiskaten kojulla asioineelle saksalaismiehelle, että yksistä tietyistä kengistä ei kannata maksaa 150 juania enempää. Myyjä pystyi päättelemään tämän eleistäni ja siitähän alkoi sitten melkoinen huuto ja syyttely. Muutuin hetkessä rikkaasta ja kauniista länsimaalaisesta ennenkaikkea BU HAO:ksi, eli en ollenkaan hyväksi. Muita tylytyksiä en sitten ymmärtänytkään ja ehkä parempi niin.

Xintiandin tunnelmavaloja.

Ya'nan elevated roadia ja vähän muitakin kai solmussa.

Marriot-hotelli tottulakkeineen.

Shanghaissahan ei ihan hirveästi ole erityisesti nähtävyyksiä, varsinkaan sellaisia vanhoja paikkoja, joita monessa Euroopan kaupunkikohteessa on. Täällä nämä pilvenpiirtäjä- ja suurkaupunkimaisemat ovat mielestäni niitä must-see -juttuja. Ja tokihan Marjon vieraat ovat kokeneet näitä!

Tähän väliin täysin aiheeseen liittymätön kuva uusista Nikeistä! Siksi, koska ne ovat hienot ja tosi oranssit.

Keskiviikkoilta oli kunnon Ladies night. Tukkaa käherettiin vähän pidemmän kaavan mukaan, sillä Marjo oli tehnyt ihan pöytävarauksen porukallemme kaupungin parhaasta meidänkin kukkarolle sopivasta ravintolasta, Lost Heavenista. Lost Heaven on yunnanilaista ruokaa tarjoileva älyttömän suosittu rafla lähellä Bundia.

Laura ja Sara taksissa, pian ruokaa!

Mestoilla laservaloja kaupannut miekkonen halusi tylla myös kuvaan.

Ja olihan Lost Heaven todellakin vierailun arvoinen rafla! Ensireaktio paikkaan sisään astuessa oli, että onpa täällä tunnelmallista ja kaunista. Hämyinen, melkoisen iso pariin kerrokseen jaettu ruokasali oli valaistu kynttilöin ja joka paikassa oli tuoreita liljoja ja gerberoita lasialtaissa. Meidän varaus oli jo kuudelta, jolloin paikka oli melkoisen rauhallinenkin. Seitsemän jälkeen pöytien täyttyessä myös paikan melutaso alkoi nousta perikiinalaiseen tyyliin, mutta kokonaisuudessaan tunnelma Lost Heavenissa oli poikkeuksellinen ja pieniin yksityiskohtiin oltiin panostettu.

Tilasimme seitsemän annosta jaettavaksi riisien kera ja jokaiselle yhden juoman. Minä otin kiwi-mehun, jota suosittelen oikein lämmöllä. Yhdelle hengelle tuli loppujen lopuksi maksettavaa reilut 16 euroa, joten turhan kalliista huvista ei ollut kyse. Vielä kun kävi niin, että Marjon isä lupasi hoitaa laskun, niin iltahan oli oikein kohtuuhintainen. :D Jos Tuulos kuulee, niin isot kiitokset! Ruoka oli erinomaista ja jo tuosta miljööstä maksoi mieluusti hiukan perinteistä kiinalaisravintolailtaa enemmän.

Gin Tonic, kiwi-mehu ja mojito.

Kevätrullia ja soossia.

Kasvilättyjä ja soossia.

Tulista kanaa ja bambua (?)

Iso lusikka ja sen takana kasviksia jossain erikoiliemessä. Ja ekstra-chiliä, johon kelläkään ei ollut tarvetta koskea.

Dumplingseja, jaozeja vai mitä lie. Hyviä.

Vähän papujakin. Ja sitä riisiä.

Ravintolasta matka jatkui parin sadan metrin päähän Bundille, josta hyppäsimme Huangpu-joen ylittävän lauttan kyytiin. Turistivinkkinä voisin heittää, että ei kannata maksaa yli sataa juania Huangpu-jokilaivaristeilyistä, kun samat maisemat saa kaksi juania kustantavasta kaupungin julkiseen liikenteeseen kuuluvasta lautasta.

The Bund

Siellä toispuoljokkee

Pudongin puolella tajusimme, että vatsoihin oli kyllä jäänyt vielä jälkkäreiden mentävä kolo ja se oli täytettävä mitä pikimmiten. Mikä se sellainen nälän tunne muka on?! Suunnaksi siis joenrannan Starbucks ja sen kaakkuhylly. Kyl kelpas!

Vaihtarielämän suuria päätöksiä: minkä kakkumaun valitsen?!

Tiramisua, New York Cheesecakea ja pari palaa kirsikkasuklaakakkua. Kaikki ei ollut siis minulle.

Kun kello alkoi lähestyä puolta yhdeksää, oli aika napittaa takit kiinni ja siirtyä kohti Shangri La -hotellin näköalabaaria. Siellä alkaisi pian Ladies night ja shampanjapullojen korkit poksahtaisivat auki!

Shangri Lata kohden!

Shangri Lan Ladies Night on kyllä helmi Shanghaissa ja aivan ehdoton paikka vierailla keskiviikkoiltana naisporukalla. Ensinnäkin hotellin baarin ikkunoista on älyttömät näkymät Huangpu-joelle ja Puxin puolelle. Toisekseen paikassa tarjoillaan Taittingerin shampanjaa, ilmaiseksi. Kolmanneksi; paikka ei ole koskaan liian täynnä. Ja neljänneksi, onhan se kiva, että sinulle avataan ovet vessaan. Kuinkakohan muuten Suomessa toimisi nämä open bar -henkiset iltamat...?!

En kuullut Ladies in Black -pukukoodista.

Kuohuvaa.

Shampanjoiden jälkeen lähdimme siirtymään seuraavaan kohteeseen, kuuluisaan "kahvataloon" eli Financial Toweriin. Sielläkin on joka keskiviikko Ladies night, joka tarkoittaa ilmaista sisäänpääsyä ja ilmaista kuohuviiniä. Muina aikoina Financial Towerin lähes puolessa kilsassa olevalle näköalatasanteelle pääsee vain 150 juanin pääsymaksua vastaan. Hotellin näköalabaari on pari kerrosta alempana, ja se riittää meille oikein hyvin!

Reippahasti käypi askeeeleeeeet...

Kohteeseen oli melko helppo suunnistaa.

Hississä ei ollut kovin vaikea päättää, minne mennä.

Kahvatalon näköalabaari on huomattavasti enemmän yökerhomainen verrattuna Shangri Lahan. Paikalla on jokaisella kerralla ollut DJ, joka on soittanut tosi tanssittavia, vanhoja tuttuja biisejä ja paikalla on aina paljon porukkaa. Ilmainen naisille tarjoiltava kuohujuoma houkuttelee paikalle myös melko paljon työmatkalaismiehiä...

Tanssittuamme tarpeeksi alkoi ajatus omasta sängystä ja nenäliinapaketista (sinnikäs viikon kestänyt flunssa ei vaan lopu!) houkutella sen verran paljon, että oli aika laskeutua takaisin maanpinnalle, hypätä taksiin ja ottaa suunnaksi Chongqinbeilu. Marjo käytti vieraat vielä kotikulmalla olevan yösnägärin kautta.

Kotia!

Grillivarrasbuffet

Torstaiaamuna herätyskello soitti jälleen armottomasti klo 6.50 ja ennen yhdeksää näkymät olivat jo nämät:

Vieraille on vielä tarjolla mm. teppanyaki-illallista, kiinalaista karaokea ja kaverimme Antin synttärijuhlia ennen paluuta Suomen marraskuuhun sunnuntaiaamuna.