Shanghai Half Marathon 2013

Nyt seuraa melkoisen pitkä kertomus siitä, kuinka ylläolevan kuvan kaltaiseen tilanteeseen päädyttiin.

Oma nimi siellä kanssakisaajien seurassa.

Ilmoittautuessani syys-lokakuussa Shanghain 1.12 juostavalle puolimaratonille, ajattelin tämän kisan olevan ihan pikkujuttu. Olenhan juossut tänä vuonna eniten juoksukilsoja ehkä eläissäni ja kevään ja kesän treenit meni tosi hyvin. Keväällä tuli juostua puolimaraton Helsingissä omaan ennätysaikaan ja elokuun lopussa onnistuin taapertamaan täysmaratoninkin hyvin fiiliksin. Joten yksi puolikas, not a big deal! Ja voi kuinka väärässä olinkaan...

Kisapäivän ilmanlaatu; ei pitäisi olla ollenkaan ulkona... Jo aamu oli aivan sumuinen.

Liikunnan ja varsinkin juoksuharrastuksen osalta Shanghai on melko haasteellinen kohde. Olen tottunut juoksemaan rauhallisessa ympäristössä, usein keskellä luontoa ja pitkälti pehmeällä alustalla. Täällä Shanghaissa jokainen pläntti on onnistuttua asfaltoimaan tai kivettämään ja tämähän on aiheuttanut mukavat lonkkajumitukset (nimimerkillä askelkyykkyyn pääseminen aiheuttaa kirosanaryöpyn) ja penikkakivut. Alkusyksystä täällä oli myös yksinkertaisesti vain tuskaisen kuuma, jolloin lenkit typistyivät helposti alle tunnin mittaisiksi. Nyt kun ilmat sitten hiukan viilenivät muutama viikko sitten, pääsimmekin nauttimaan älyttömistä saasteluvuista. Ihmismassoista ja liikenteestä en edes aloita.

Okei, olosuhteet ovat siis haasteelliset, mutta eivät mahdottomat. Kyllä täällä juosta voi, kunhan vain viitsii ja priorisoi lenkit muiden aktiviteettien edelle eikä välitä varotuksista pysyä sisällä saasteiden takia. Minä en aina priorisoinut. :D Lenkkejä on tullut tehtyä muutama viikossa syksyn ajan, mutta ei todellakaan mitenkään niin tavoittteellisesti kuin keväällä ja kesällä. Hiilaritankkausta sen sijaa olen tehnyt koko syksyn erittäin tehokkaasti, ja sekin varmasti tuntuu askelen keveydessä. Ainakin vaa'alla se varmasti tuntuu ja roimasti. :D

Tähän vielä päälle kolme viikkoa kestänyt pitkittynyt flunssa (ehkä keuhkorakkulani ovat vain yksinkertaisesti täynnä tätä ilmastokuraa), jonka aikana olen yskinyt keuhkojani pihalle, enkä treenannut  ja näin ainekset mahdottoman onnistuneeseen puolimaratoniin alkavat olemaan kasassa!

Kisatoimistolla hakemassa lähtönumeroa! Päällä muuten räätälin tekemä takki ja jalassa ne uudet saapikkaat.

Itse kisa oli mielestäni ihan hyvin organisoitu. Muutama päivä ennen kilpailua kävimme hakemassa urheilustadionin kisamessuilta osallistumisnumeromme, ajanotto-chipit, kisapaidat ja naiset saivat jopa Niken urheilurintsikat! Jo Niken paidan ja urheilutopin yhteisarvo on reilusti enemmän kuin se alle 20e, jonka osallistuminen ulkomaalaiselle maksoi. Paikallisille osallistumismaksu oli 6 euroa.

Kisaviikolla saimme seuraavia tekstareita Shanghai International Marathon Organizing Committeelta. Näistä riitti hupia joka päivälle!

26.11.2013 
"Dear Runners, it's five days away from the race. Please make a self-assessment on this rest day. Do u feel well recently? Do you catch a cold or have a fever? Do u keep training regularly? Pls make a final check according to the Eligibility that specifies people unfit to run the race. Caring life is everyone's responsibility."
 --> Kiitos huolenpidostanne. Olen ollut flunssassa viimeiset kolme viikkoa ja en ole treenannut sinä aikana kuin muutaman kerran. Säännöllisesti ja tavoittellisesti treenasin viimeksi viime kesänä kolme kuukautta sitten. Lepopäiviä olen pitänyt senkin edestä.
 

27.11.2013
"Dear runners, please obtain Vitamin A,B and have more carbohydrate before the race. If you feel suppression in the chest or hard to breathe during the race, please slow down your pace to relieve anoxia symptoms. It it doesn't work, please withdraw immediately or ask the refeers n volunteers near u for help."
--> B vitamiiniahan saa eläinkunnan tuotteista sekä viljatuotteista. Kumpiakaan en ole täällä juurikaan harrastanut. Tai no kanamunia olen vedellyt paistettuina joka aamu! A-vitamiinin saannin olenkin turvanut B:nkin edestä puputtamalla kasviksia ja hedelmiä. Ja maaliin tai hautaan asti juostaan!

28.11.2013
"Dear runners, for athetes collecting gears at Shanghai East Asia Exhibition Hall, please carefully read race instructions and roll-call quaters map. If you encouter an abulance during the race, please spare a road for it to rescue injured athletes timely and smoothly."
--> Tehdä tilaa ambulansseille?! Jos jotain olen tässä maassa oppinut, niin tilaa ei sitten tehdä yhtään kenellekään, paitsi itselle. It's about me me and me!

29.11.2013
" Dear runners, do not crow or push at the starting line. Ples start racing by following the queue."
--> Jono + ei tunkemista + kiinalaiset = mahdoton yhtälö
"Dear runners, Please drink more water tomorrow and  have light diet, don't have too much bilge gas type food n exitant food, don't drink too much caffeine or alcohol drinks. Please have breakfast 2 hrs before the race. Otherwise u might get stomach ache, nauseous or vomit. It's dangerous not to have breakfast which may cause low sugar reaction."
--> Se, joka on syönyt ilmavaivaruokia ja tulee 18 000 ihmisen porukkaan vatsavaivojensa kanssa - KIITOS sinulle!

30.11.2013
"Dear runners, you will take the race tomorrow! Please do not bee too excited tonight. Have a sound sleep and make a comphrehensive physical self-assessment before sleep. Tomorrow is a sunny and cloudy day with temperature 4-14 degrees and wind grade 3-4. Have you prepaired breakfast for tomorrow? (Usual amount but more carbohydrate)"
--> Ei saa olla liian innostunut, okei, ollaan vain tälleen puoliksi innostuneita. Ja tuo säätiedotushan oli hyvin tyhjentävä; voi olla aurinkoista tai pilvistä ja lämpötilakin jotain kymmenen asteen välillä... Ja nyt sitten aamiaista valmistamaan!

Toiveikkaana startissa.

Marjo ja meikä, pian mennään!

 Tapahtuman startti oli kello seitsemältä sunnuntaiaamuna Bundilta. Kisaan oli osallistumassa hullu määrä porukkaa, maratonareita oli useita tuhansia, puolikkaan juoksijoita noin 8000 ja lisäksi vielä määrittelemätön määrä kymppikilsan juoksijoita, viiden kilsan suorittajia ja lapsijouksijoita. Erillisiä lähtöryhmiä ei ollut, vaan kaikki lähtivät yhtä aikaa. Toki maratoonarit ja kisaajat oltiin ohjattu eteen ja loppupäähän lyhyempiän matkojen juoksijat, mutta silti liikkeelle lähtenyt ihmismassa oli älytön.

Heräsin aamulla ihan hyvin fiiliksin viiden aikaan, söin vähän aamiaista ja sitten lähdimme Marjon ja samasta talosta tulleen kolmen saksalaispojan kanssa kävelemään kohti tapahtuma-aluetta. En ole missään mielessä aamutreenaaja, ja tekemäni aamulenkit voidaan laskea yhden käden sormilla. Jalka ei vaan nouse ennen kymmentä. No, nyt fiilis oli kuitenkin yllättävän ok. Bundin sivukaduille oltiin järjestetty linja-autoja, jonne saimme jättää Niken-sponssikassimme, joissa oli vaihtovaatteet. Kellon näyttäessä seitsemää, oranssi auringon noustessa saasteverhon taakse, lähdin taivaltamaan tuhansien muiden kanssa elämäni tuskaisinta taivalta. Noin niinkuin melko dramaattisesti ilmaistuna.

Muutama muukin.

Ekat viisi kilsaa meni ihan mukavasti ihmismassan seassa hölkkäillessä. Askel ei ollut mikään mahdottoman kevyt, mutta tiesin, että sillä fiiliksellä jaksan kuitenkin juosta aika hyvän ajan. No, sitten heti siinä viiden kilsan jälkeen tulikin sen tason seinä vastaan, että sitä ei voinut ylittää eikä alittaa. Kiertää en yrittänyt, yhtäkään lisämetriä en matkaani kaivannut. Keuhkoihini ja sydämeeni (?) alkoi sattua ihan hulluna. "Okei, ei ehkä hyvä, tämä on nyt ihan uusi tunne. Täytyy ehkä hidastaa vauhtia", ajattelin. Ja hetken päästä taas uusi yritys reippaamalla vauhdilla. Okei, ei auta, tuntuu pahalta, tekee mieli kävellä, pakko saada happea, en voi kävellä puolimaratonilla, kuinka surkea ajastani oikein tulee... Kymppikilsan kohdalla Marjo sai minut kiinni ja juoksimme viitisen kilsaa rinnakain. Viidentoista kilsan jälkeen minun on pakko luovuttaa, rintaan sattui ihan hulluna ja näin itseni jo sydänkoneessa kiinalaislääkäreiden sorkkiessa sisuskalujani. Kävelin muutaman kymmenen metriä. Katsoin kelloani, keväällä olin puolikkaalla tähän aikaan jo maalissa - ärsyttää. Pakko hölkätä maaliin! Kilsaa ennen maalia Eriika ja Anttikin juoksevat ohitseni. Viimeisten satojen metrien aikana saan otettua edes pienen kirin, ja pääsen kuin pääsenkin maaliin. Ja mikä oli sitten se aika? No helkkarin kunniakas 2:22 oman kellon mukaan... 25 minuuttia huonommin kuin keväällä! Kiroilulakosta huolimatta tekisi mieli kiroilla. EI SAAAmari!

Tekohymyä aidoimmillaan. Ei ollut kovin hyvä fiilis.

Maalin jälkeen jaettiin tuollaisia muovipeitteitä, joiden alle pääsi lämmittelemään.

 Juoksun jälkeen teki pahaa ja ärsytti. Ja oli kylmä. Kamppeemme, eväspussimme (sisälsi vettä, Snickersejä ja keksejä) ja mitalimme kerättyä lähdimme kohti kotia. Aamun ilonaiheena oli se, että Marjo juoksi tosi hienosti elämänsä ekan puolimaratonin ja ylipäänsä pidemmän lenkin hyvällä fiiliksellä!

Suomen lonkeropitäjä-Tuuloksesta kotoisin oleva Marjo oli onnesa kukkoilla saadessaan korkata Suomesta asti rahdatun palkinto-lonkeronsa.

Kaikki, myös surkeimmat, saivat mitalin.

Eläkkeensä ovat nämä DS Trainert ansainneet. 9kk, kaksi puolimaratonia, yksi täysimaraton ja kesän työmatkapyöräilyt. Parhaat lenkkarit ikinä!

Sunnuntaiaamuna ensimmäinen joulukuuta klo 10.00 olin juossut elämäni ehkä karseimman lenkin Shanghaissa. Tulipa tehtyä.

Toukokuussa Helsingissä muuten kyllä sitten menee puolikas puoli tuntia paremmin. En lupaa, mutta tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin. Tai keuhkolääkärin vastaanotolle. :-D