Arkiruokaa

Edellisen tiukan faktapostauksen jälkeen on aika palata itse aiheeseen, eli ruokaan. Tällä kertaa ajattelin esitellä, mitä perusarjen käyntiin pyörähdettyä täällä on tullut syötyä.

Meidän kämpässämme on iso keittiö, joka on eritäin kepoisesti varusteltu. Tai no, kodinkoneet meillä on astiankuivausuunista lähtien, mutta muuta tavaraa ei juuri sitten olekaan. Hankimme Marjon kanssa yhteisesti keittiöön pari kuppia, muutaman lasin, kulhoja ja lautasia pari, leikkuulaudan, kaksi haarukkaa, kaksi lusikkaa ja kuorimaveitsen. Ja yhden alle euron maksaneen paistinpannun. Ajattelimme, että niillä kyllä pärjää muutaman kuukauden ja hyvin on tähän asti pärjännyt, koska ruokaahan en ole laittanut vielä kertaakan kotona.

Tässä perusostokseni Carrefourista eli isosta Citymarketin tyylisestä kauapsta. Aamupalatarvikkeita ja välipalaa. Täällä kaupoissa on niin paljon hämärää ja vaikeasti tunnistettavaa tavaraa, että olen pitäytynyt alkuun tällaisissa päällepäin tutunnäköisissä tuotteissa.

Ensinnäkin nestetasapaino kuntoon; juomavettä, aamumehua ja saksalaista maitoa. Kiinalainen maito on kevyesti epäilyttävää, sillä muutama vuosi sitten täällä oli maitojauheskandaali, joka aiheutui kiinalaisten meijerien käyttämästä vaarallisesta melamiini-nimisestä aineesta maidon valmistuksessa. Tuolloin yli 50 000 vauvaa sairastui näiden valopäämaidontuottajien takia. Ostin siis suosiolla länkkärimaitoa. Jugurttinikin ostin tutulta Danone-brändiltä. Luulin ekan kerran ostavani maustamatonta luonnonjugurttia, ja ihan vaaleaa jugu olikin, mutta silti sokeroitua. Lisäksi jugurtti on niin litkua, että sen mukana tulee pillit joilla imeä purkki tyhjäksi. No, olisi puikoilla kai hiukan haastavaa syödäkin jugua!

Kiinalaisethan eivät juuri länsimaisista aamiaisjutuista, kuten leivistä perusta, joten vaihteluksi jugurtille hommasin sitten puurohiutaleita ja mulperinmarjahilloa. Jugurtin sekaan ostin banaanilastuja, mutta söin ne heti ilman jugurttia. :D

Nenäliinoja pitää aina kantaa mukana, sillä julkisissa vessoissa on harvoin paperia tarjolla. Lisäksi hedelmiä ostan aina. Täällä on mielettömät valikoimat ja jonkinverran alhaisemmat hinnatkin. Tämä koko setti kustansi noin 10 euroa. Huomattavasti halvemmalla pääsisi, ellei ostaisi puuron ja maidon kaltaisia länkkärituotteita.

Lounaan olemme syöneet Marjon ja vaihtelevien koulukavereiden seurassa koulupäivien päätteeksi kahdentoista jälkeen joissakin koulun viereisissä pikkupikaruokaravintoloissa, joita paikallisetkin suosivat. Lempparini tällä hetkellä on kämäinen pikkurafla, jonka mausteiset pavut ovat herkkua! Täällä muuten joka paikassa tarjoillaan ruoan kanssa automaattisesti kädenlämpöistä vettä tai teetä.

Vakipaikassa kanaa ja pähkinöitä, papuja ja riisiä. Kahdelle jaettavaksi, yhteensä noin 30 juania eli alta neljä euroa. Hyvää ja halpaa!

Samasta paikasta, jälleen papuja ja herkkuhyvää munakoisoa. Ja mantou-leipäsiä, joita ei kyllä tarvitse uudestaan tilata. Mantou oli rakenteeltaan erittäin tiivistä jauhomössöä, vähän tuli joku pehmopallo mieleen. Sämpylää dipattiin sitten tuollaiseen makeaan liemeen. Not so good.

Toinen koulun lähipikaruokala, vähän epäilyttävää tulista kanaa pähkinöillä ja riisiä.

Nuudelia munalla tomaattikastikkeessa ja naan-leivän tyyppistä maustettua leipästä.

Koulun viereinen kahden herttaisen kiinalaisnuoren pitämä Subway-tyylinen kiskakin on testattu pariin kertaan. Leipä on oudon makeaa, mutta muuten ihan kelpo lounas ja täytteitä saa noin 1,5 euroa maksavaan leipään runsaasti.

Fried dumplingeja ja tuota tulista sitruunaruoholla maustettua nuudelikeittoa on nyt syöty kahdesti ja ai kun on hyvää! Tämäkin budjettivalinta, 15 juania eli pari euroa yhteensä. Lonely planet -matkaopaskin suosittelee.

Tänään dumplingeille juostiin hullun sadekuuron läpi ja kastuttiin ihan litsläts-märiksi! Ruoka lämmitti mieltä, muttei kuivannut vaatteita.

Jos iltaisin on ollut vielä nälkä, olen hakenut läheisestä pikkukaupasta tämäntyylisiä 5-10 juania kustantavia sushi-lajitelmia.

Yleisesti ottaen olen pyrkinyt täällä siihen, että söisin arkena mahdollisimman edullisesti ja välttelisin kaikkein pahimpia öljykaloripommeja. Öljyähän kiinalaiset hassaavat ihan suruttomasti, ja raikasta salaattia on kyllä tehnyt jo nyt pari kertaa mieli. Hiilihydraattien ylisaamiselta riisin ja nuudelien muodossa täällä on vaikea välttyä. Leipäähän täällä ei tule syötyä ollenkaan, joten no, nuudelit ja riisi sallittakoon. Kiinalainen ruoka on vielä maistunut paremmin kuin hyvin, ja onneksi länsimaistakin ruokaa on aina saatavilla, jos akuutti hätä iskee. Hinta nyt tietenkin on länkkärijutuilla huomattavasti kovempi.

Puikoillakin olen oppinut syömään jo aika hyvin, joten pelko laihtumisesta sen takia, etten saisi ruokaa suuhuni, on osoittautumassa valitettavasti aiheettomaksi.