Sosialisointia

Tiistai-iltana otimme suunnaksi suomalaispariskunta Eriikan ja Antin kodin toisella puolen kaupunkia. Olimme tutustuneet pariskuntaan Marjon kanssa lauantain pippaloissa. He olivat mainostaneet kovasti yhden läheisen ravintolan pizza ja olut –diiliä 50rmb:llä (eli rämpylällä) ja mehän tartuimme koukkuun. Saimme myös suomalaisen Ilarin seuraamme. Omassa hiukan kolkossa huoneessa vietettyjen päivien jälkeen oli taas mukava istuskella hetki kodin tuntuisessa asunnossa. Ja oli se ravintolan rucola-pitsakin aika hyvää, olut ei niinkään. Jos länsimaisia naamoja tulee ikävä, niin tuolta alueelta niitä muuten löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Alue on mitä ilmeisimmin länsimaisten ekspatriaattien suosiossa.

Marjo, Anni ja Eriika terassilla.

Keskiviikon koulupäivä meni puolivaloilla unta vastaan taistellessa, ja iltapäivällä parin tunnin päiväunet tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Edes suihkukaappia asentamaan tulleet kiinalaiset (jotka ilmeisesti käyttivät työkaluinaan jotain kiviporaa) eivät häirinneet untani.

Hiukan virkeämpinä otimme suunnaksi alkuillasta Elinan ja Miken kämpän. Ja veljet, heillä vasta hieno asunto onkin! Tilasimme kotiinkuljetuksena paikallisesta ruokasivusto Sherpasta (Sherpasta löytyy useampi sata shanghailaista ravintolaa Burger Kingistä alkaen, ja kaikki tuodaan kotiin 15 rmb:n eli 1,9e lisähintaan nettitilauksen perusteella) intialaista ruokaa ja hyvää oli! Erityisesti pienen tauon jälkeen haarukalla syöminen oli huojentavan helppoa. :D Ruokailtuamme hyppäsimme tyttöporukalla taksiin ja otimme suunnaksi yhden Shanghain skylinen maamerkeistä, Shanghai Financial towerin ja sen Hyatt-hotellin yökerhon.
 

No eihän se nyt mahdu edes kuvaan!

Shanghain keskustan jakaa kahteen osaan joki Huangpu, jonka Pudongin puolella sijaitsee kaupungin merkittävimmät pilvenpiirtäjät. Puxi, jolla puolella minäkin asun, pitää sisällään ns. vanhan Shanghain. Pudong on kehittynyt vasta 1990-luvulta lähtien. Shanghai Financial towerissa on järjestetään keskiviikkoisin Ladies night, jolloin naiset pääsevät tornin 93. kerroksessa olevaan yökerhoon ilmaiseksi nautiskelemaan ilmaisesta kuohuvasta. Sopiva diili siis turistiopiskelijoille! Koko pytingillähän korkeutta on vaatimattomat 492 metriä, ja korkein kerros olisi ollut 101.

Takseillaan.

Jos ihan pelkästään taksimatka iltavalaistuksessa olevassa Shanghaissa on elämys tällaiselle pikkukaupunkien kasvatille, on vielä huikeampaa katsella maisemia tuollaisista korkeuksista. Älytön valomeri avautui silmieni alla. Melkein yhtä älytöntä oli se, että tajusin unohtaneeni baarissa jo jonkin aikaa oltuamme vaihtokenkäpussini tornin juurelle ottaessani valokuvia. Hyvästelin jo mielessäni kesän aikana melko linttaan astutut Tukholman tuliaiskengät, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, josko pussi löytyisi. Ja niinhän Adan äitin lahjoittama Keski-Suomalaisen pussi kenkineen löytyi kuin löytyikin tornin juurelta! Kotiin takseilimme hyvissä ajoin, sillä vaikka miljöö baarissa olikin uskomaton, oli musiikki niin lujalla, ettei toisten puhetta juurikaan kuulunut ja seuraavan aamun kello seiskan kouluaamuherätys painoi mielessä.

Ei ollut paljoa valinannanvaraa, minne mennä.

Semmosia valopilkkuja siellä alhaalla vain näkyi!

Kippis vain!

Kotimatkalla.

Ja muuten. Aussikämppiskin ilmestyi mestoille. Kaveri on jonkin sortin media-/valokuvausalan ammattilainen. Viimeksi hän oli kuvannut täällä mainosta McLarenille. Hauskan oloinen tyyppi!