torstai 12. syyskuuta 2013

Mitä ihmettä, kiinalaiset?!

Nyt pelkkää ihan positiivisessa hengessä olevaa ihmettelyä ilman yhtäkään ruokakuvaa. On täällä nimittäin muutakin tehty kuin syöty. Mummu oli epäillyt asiaa.

- Miksi te olette niin kovaäänisiä? Joka paikassa raikaa musiikki, karaoke, mainokset ja ties mitkä aivan äärettömän kovilla desibeleillä. Puhumattakaan siitä, että onko todellakin tarpeen huutaa kännykkään saatika toisille ihmisille ihan tavallisissa kanssakäymisissä?

- … josta päästäänkin tööttäyskultturiin. Täällä ei paljoa äänitorvea säästellä liikenteessä. Jokaisessa menopelissä tuntuu olevan töötti, jota hakataan kyllä jokaisessa mahdollisessa välissä. Ei sillä taida olla hirveästi merkitystä, onko kyseessä tilanne, jossa pitäisi varoa vai hakataanko tööttinappulaa vain tööttäämisen ilosta.

- … josta päästäänkin skoottereihin ja mopoihin. Eli silent killereihin eli hiljaisiin tappajiin. Eli sähköskoottereihin. Täällä jokaisella kiinalaisella tuntuu olevan oma, usein teipillä kasassa pysyvä skootteri, jolla huristella. Luonnollisesti ilman kypäriä ja liikennesäännöistä välittämättä. Nämä hiljaiset tappajat hurjastelevat missä vain; autotiellä, pientareella, jalankulkutiellä ja niitä ei nimensä mukaan kuule. Ne vaan tulla humahtavat ohi. Tai usein nekin kyllä tööttävät pahaa aavistamattoman länkkärin selän takana, ja silloin on sydänkohtaus lähellä.

- Onko teidän pakko tunkea?  Kyllä kiinalaisten kai on. Onhan tätä porukkaa ihan älyttömästi, jolloin joka paikkaan (liukuportaisiin, metroon ja sieltä ulos, vapaalle tuolille jne.) pääsee toki sujuvimmin vain tunkemalla. Itse suomalaisena en tietenkään haluaisi ketään ainakaan metriä lähemmäksi minua, mutta täällä tuosta elämänohjeestani on pakko ollut joustaa.

- Onko kivoihin vaatteisiin pakko tunkea aina joku härpäke pilaamaan luomus? Jos sitä sattuu kuitenkin löytämään nopealla vilkaisulla tällaiseen länsimaiseen (tylsään) makuun sopivan jutun, niin eiköhän tarkempi tarkastelu paljasta vähintään parit timanttikirjailut selästä plus helman alta puskevan tyllikaistaleen. Kiinalaiset naistenvaatteet on yleisesti ottaen tosi tyttömäisiä kaikkine laskoksineen, rusetteineen ja hörhelöineen. Ja mekot on aivan härskin lyhyitä tällaiselle 172 senttiselle länkkärille.

- Miksi te olette laumatyöskentelijöitä? Yhtä työtä tekemään vaaditaan vähintään muutama työskentelijä. Okei, jotenkin nämä miljardi kiinalaista on työllistettävä, mutta kyllä se silti pistää melkein naurattamaan, kun kaupan pyykinpesuaineosastolla on viisi työntekijää. Jotka luonnollisesti vievät yli-innokkaina kärrysi pois, kun jätät ne hetkeksikään valvomatta.

- …josta päästään siihen, että miksi kiinalainen vaatemyyjä seuraa jokaista liikettäsi. Kun astut sisään johonkin putiikkiin, niin yksi näistä turhan monesta työntekijästä liimaantuu varjostamaan sinua ja jos kosket johonkin, on hän varmasti korjaamassa tuotteen asettelua heti välittömästi sen millin johonkin suuntaan. Okei, kyllähän olemukseni huutaa myymälävarasta kun reppu selässä täällä taivallan.

- Ettekö te kiinalaiset urheile ikinä? Olen nähnyt täällä ollessani ehkä kolme treenatun näköistä aasialaista.  Ja olen nähnyt aika monta kiinalaista. Täällä kaikki ovat ihan narukäsiä ja huonoryhtisiä. Toki salit ovat täällä hintatasossaan varmasti peruskansalaisen ulottumattomissa, mutta harvoinpa kiinalainen hyödyntää hyötyliikuntamahdollisuuksiakaan, vaan tunkee esimerkiksi liukuportaisiin ja ajaa skootterilla pyörän sijaan. Ollessamme Marjon kanssa asunnonvälitystoimistossa, meidän lihaksikkuutta (he muotoilivat isokokoisuuden melko kauniisti :D ) ihmeteltiinkin.

- Miten te kiinalaisnaiset jaksatte kävellä korkokengissä täällä asfalttiviidakossa?! Kunnioitusta teille! Metrolla matkatessa sitä on saanut ihmetellä näiden naisten usein hyvinkin korkeakorkoisia ja kauniita kenkiä. Ehkä korkokenkäkävely riittääkin ainakin naisille treeniksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti