Back to school!

Innokkaana koululaisena olin reppu täynnä kirjoja aloittamassa kiinan kielen opinnot tämän viikon maanantaina klo 8.30. Alkajaisiksi saimme lukujärjestykset, joka jättää sopivasti tilaa itsenäiselle opiskelulle (…).

Maanantaisin 8.30-15.10, tiistaista torstaihin 8.10-12.10 ja mukava kevennys loppuviikkoon, perjantaina vain pari tuntia. Alla näette opettajienkin koodit. :D Reading and writingin open kohdalle voisi lisätä säärikarvaope. Kyseisen naisopettajan ei kyllä tarvitse pitää sukkiksia talvellakaan.

Tällä viikolla on kyllä heti tullut selväksi, että itsenäistä opiskelua odotetaan meiltä, sen verran nopea on etenemisvauhti. Se mikä tänään käydään läpi, oletetaan osaavan huomenna. Lisäksi suurin osa noin 15 hengen ryhmästämme osaa jo jonkin verran kiinaa ennestään ja minusta ainakin tuntuu siltä, että varsinkin merkkien kirjoittaminen ja tunnistaminen on muille paljon helpompaa.  Kurssikavereita minulla on muuten kansainvälisesti muutamia mainitakseni Mongoliasta, Turkmenistanista, Romaniasta ja Ruotsista!

Ihan selkeät sävelet taululla!

Koulun takaa löytynyt paikallinen pikaruokala. Tulista kanaa ja pähkinöitä, hyvvee oli!

Jo nyt voin linjata, että kiina on ehdottomasti haastellisinta opiskelemistani kielistä. Ai miksikö? Kerrotaanpa lyhyesti:

1. Et osaa lukea kiinaa, ellet tunne kiinalaisia merkkejä. Ja niitä ei ole helppoa tunnistaa ja erottaa toisistaan. Ei todellakaan. Tällä hetkellä tunnistan varmasti alta kymmenen merkkiä.
2. Jos vaikka sitten yllättäen tunnistatkin jonkun merkin, tulee se kääntää päässä länkkäritekstiksi.
3. …ja eihän sitä länkkäritekstiäkään tietenkään noin vain lueta, vaan kiinan kielessä on neljä eri äänenpainoa; eli sinun pitää tietää, minkä vokaalien päälle heität minkälaiset viivat tai koukerot. Sama sana kun voi tarkoittaa vaikka kuinka montaa eri asiaa, mutta äänenpaino kertoo merkityksen.
3. Ja tietenkin sinun pitää sitten osata kääntää se sana suomeksi. Tai englanniksi, kuten minä täällä teen.
4. Kun kiinaa puhutaan normaalia vauhtia, se kuulostaa juurikin vain pingpangpongshishaboshulta. 

Parasta mitä 180 juanilla voi saada.

Kirjoja minulla on tällä hetkellä seitsemän ja kotona onneksi innokas kiinan opettaja, kämppis Akim. Hän on nyt joka päivä kysynyt, mitä olen oppinut koulussa. En ole muistanut mitään. Eli tällä hetkellä fiilikset opiskelun suhteen ovat vähän ristiriitaiset. On mahtavaa oppia uutta kieltä, ja vielä kerrankin näin otollisessa ympäristössä. Mutta kun kiina on niiin haasteellista! Lisäksi minusta tuntuu siltä, että minun pää ei nyt kyllä vastaanota yhtään mitään. Toistan ääneen sanoja opettajan perässä vaikka kuinka monta kertaa, ja kotiin lähtiessäni (Wo huí jia (o:n päälle pikku-v ja a:n päälle viiva)) en muista enää mitään. Tai no ehkä tuurilla saatan muistaa sanoa opettajalle:”Zaijian!” (ja heittomerkkejä taas päälle). Ehkä Anssi Kela todellakin oli oikeassa laulaessaan: ”Mitä vanhemmiksi vartutaan, sitä tyhmemmiksi muututaan.”