Sunnuntaiksi varasin Marjolle, Elinalle, Mikelle ja minulle pöydän Shanghain
hinta-laatusuhteeltaan parhaaksi kehutulta Penta-hotellin brunssilta. 128
juanilla vaihtelua öljyisiin nuudeli- ja riisiannoksiin; kyllä kiitos.
 |
| Listalta sai tilata yhden annoksen buffet-pöydän lisäksi. |
 |
| Marjo onnessaan, JUUSTOA! Maitotuotteita! |
 |
| Karkkia! Ja mikä parasta, erilaisia pähkinöitä, myslejä, hedelmiä ja luonnonjugua! |
 |
| Viljatuotteita! Musta ei saisi karppaajaa ei sitten millään. |
 |
| Ekat satsit. :D |
 |
| Miljöökin oli mukava. Ja länsimainen. Rauhallinen ilmapiiri oli mukavaa vaihtelua kiinalaisten huutamiselle. Kinkit kommunikoivat huutaen. |
Kaikenkaikkiaan erinomainen kolmituntinen. Toki siinä viimeisten suupalojen aikana kävi mielessä, että eikö vähempikin riittäisi. Ja nytkin, kuusi tuntia brunssin jälkeen maha edelleen täpötäynnä voin vahvistaa, että vähempikin olisi riittänyt.
Brunssitarjonta ylipäänsä täällä on valtaisa, aijettä! Mutta ei näistä brunsseista ehkä ei ihan joka viikonloppuista hupia tule, sillä sen verran tyyristä ja linjoille käypää tämän tason herkuttelu on! Jospa sitä lähtisi tästä vielä viikon päättävälle lenkille sulattelemaan...
Ps. Reissun luultavasti fiksuiten käytetyt 50 euroa, Nike Airmaxit tarttuivat matkaan lauantaina:
Melkoisen salapoliisityön jälkeen löydetty Nike Factory Store (eli tehtaanmyymälä) pelasti luultavasti jalkani. Jokainen kaupunkilomailija tietää tunteen, kun koko päivän on kävellyt lättäpohjaisilla kengillä ristiin rastiin. Minun jaloissani on ollut tuo tunne nyt kaksi viikkoa. Samantien kaupan ulkopuolella tossut jalkaan vedettyäni voin sanoa rehellisesti huokaisseeni onnesta. Olen onnellisempi näistä lenkkareista, kuin päheistä leopardikorkkareistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti