Hömppäperjantai

Perjantai oli melkoinen humputtelupäivä. Aamulla toki piti käydä vähän juttelemassa kiinaa juuri sen ärsyttävimmän opettajan kanssa, jolla on mahdottoman huonot hampaat ja joka huutaa hirveän lujaa ja pitää minua mahdottoman tyhmänä (ja hän on luonnollisesti aivan väärässä). Laoshilla (=opella) on tapana työntää päänsä ihan lähelle minua, hymyillä leveästi, ja puhua papattaa hirveällä volyymilla ja vauhdilla kiinaa. Ja enhän minä sitten oikein tajua.

Sateista Nanjingia. Olin satikkakaupustelijoiden unelmakohde; länsimaalainen, ryvettyneen näköinen ja ilman sateenvarjoa. En kuitenkaan ostanut keneltäkään heistä sitä, vaan kastuin.

 

No mutta valituksesta takaisin asiaan, eli humputteluun. Koululta otimme Marjon kanssa suoraan suunnaksi Nanjing Roadin, Shanghain kuuluisimman ostos-/turistikadun. Katu itsessään on hengästyttävä. Niin paljon kaikkea. Täällä on pakko olla melkeinpä aina jokin päämäärä ostoksilla ollessakin, sillä täällä tavarasta ja liikkeestä toisensa perään ei tule loppua. Minulla päämääränä oli Forever 21 –nuortenvaateliikeketjun Kiinan nelikerroksinen lippulaivamyymälä. Ja sehän oli hengästyttävä myöskin. Varmaan suurempi, kuin Tampereen Stockmann. Liian suuri jo.

Viininpunainen maksihame, ostaako vaiko ei? Konsultaatioapua Whatsupilla Suomeen. Ostin.

 Samalla ostoskadulla tein kyllä ehkä eniten hömppäostokseni aikoihin, leopardikorkkarit. Perustelin ostokseni seuraavilla seikoilla: 1) 99 juania, 2) laadukkaan oloinen liike, 3)tyylikäs, ei anitahirvosmainen malli 4) pukeudun niin tylsästi, että pieni räväkkyys kenkien muodossa ei ole pahasta. Kenkäpussia kädessä heilutellessa hymyilytti. 

Yhden aikaan tapasimme Eriikan ja suuntasimme yhdessä lounaalle uskollisen Lonely Planetin suosittelemaan fried-dumpling –ravintolaan. Ruoka oli huippuhyvää ja edullista! Energisinä siirryimme rentoutumaan jalkahierontaan melko rupuisen näköiseen paikkaan, jonne meidät houkutteli erityisen halpa hinta ja tietenkin se, että paikan henkilökunta nukkui laiskanlinnoilla meidän astuessa sisään hoitolaan. Hoitotuolien täytyi siis olla takuumukavat!
 

Vaatimattomimman näköiset mestat on jo tällä kokemuksella niitä parhaiksi todettuja.

6 juanilla fried dumplingeita + hirmuhyvä nuudelikeitto 10 juanilla = -16 juania ja täysi vatsa.

Itse en ole ikinä käynyt minkään sortin hoidoissa tai hieronnoissa, joten vähän arvelutti, että mitähän tästä oikein tulee. Päätimme kaikki ottaa simppelit jalkahieronnat, joka alkoi jalkojen upotuksella lämpöiseen veteen ja hartiahieronnalla. Ja aah, kyllä tuntui hyvältä! Hartiat rentoina alkoi sitten varsinainen jalkojen hierominen eri öljyillä ja sekin oli erittäin miellyttävää. Ei tuntunut kipeältä, ainoastaan hyvältä. Tunnin työskentelyn hinnaksi tuli noin 60 rämpylää (7,5e). 

Pienet naiset työntouhussa.

Muista: seuraavalla kerralla sellaiset housut jalkaan, joiden puntit pystyy käärimään polviin asti. Tai vaihtoehtoisesti pohkeiden pienennykseen.

 Kevyin askelin otimme seuraavaksi suunnaksi manikyyrin. Totesimme yhteistuumin melkoisella paatoksella viikon värejä valitessamme, että tällä hetkellä taitaa meidän ongelmat olla melko vähäisiä, kun kynsilakkasävyn valinta oli niin vaikeaa.

Uuteen hameeseen mätsäävä syysävy!

Ja kun nyt hemmottelun makuun olin päässyt, päätin ottaa vielä kotimatkalla ekstemporesti kymmenellä juanilla kulmakarvojen muotoilun. Ja hyvät tuli, vaikka alkuun vähän jännittikin.

Kotona päivän pölyt suihkuteltua ja hiukan tukkaa kiharrettua olimme enemmän kuin valmiita uusissa vaatteissamme ja kynsissämme valmiita lähtemään Shanghain suomalaisten Back to Shanghai –pippaloihin French Concession alueelle. Juhlatila oli vanha ravintolaksi muutettu huvila, jonka yläkerran suomalaiset olivat vallanneet. Meitä taisi olla paikalla yli sata henkeä.

Juhlat olivat hauskoja sattumuksia täynnä. Heti alkajaisiksi tutustuin kiinalais-suomalaiseen Annieen, joka draftasi minut, Marjon ja lappeenrantalaisen Marian Shanghain kuohuviinifestivaaleille pr-tytöiksi. Ensi viikonloppuna suuntaamme siis lauantaina ja sunnuntaina mittojemme mukaan teetetyissä iltapuvuissa hymyilemään nätisti Shanghain ja Kiinan viiniasiantuntijoille ja silmäätekeville. Lisäksi myöhemmin illalla juttelin vanhempieni ikäisen naisen kanssa, joka paljastui syntyperäiseksi parkanolaiseksi ja minun isäpuoli Arin nuoruudenkaveriksi. :D

Suomi-tyttöjä

Nuorisoporukalla suuntasimme vielä jatkoille yökerhoon, joka ei juurikaan poikennut suomalaisista verrokeistaan. Hintataso oli kallis, musiikki tuttua länsimaista ja länsimaisia naamojakin riittämiin. Ihan hauskaa oli, mutta mieluummin taidan kyllä kuluttaa rahani sellaisten asioiden kokemiseen, joita en Suomessa voi tehdä. Kokonaisuudessaan ilta oli kuitenkin huippu!

Aamuneljän jälkeen hömppäpäivä oli päätöksessä painaessani pääni tyynyyn. Shanghai on nyt virallisesti todettu erittäin otolliseksi paikaksi kokopäiväiseen humputteluun.